Helmikirjaillun tinakuormitetun silkkijakun konservointi : kivihiilen ja sen imitaatioiden tunnistus

Abstract

Opinnäytetyönä konservoitiin naisten helmikirjailtu jakku, joka on valmistettu arviolta 1800-luvun lopulla. Jakku on tehty ripsikankaasta, tinakuormitetusta silkistä ja silkkiharsosta, ja sen miehusta ja selkä on koristeltu mustilla helmipunoskoristeilla. Jakku kuuluu yksityishenkilön vintagevaatekokoelmaan, ja konservoinnin tavoite oli tukea pahimmat vauriot, jotta jakkua voidaan pitää torson päällä turvallisesti esillä. Kankaissa oli runsaasti viiltovaurioita ja repeämiä, ja helmet olivat samean lian peitossa. Kuormitettua silkkiä tuettiin silkkikrepeliinillä ja sidepistoilla, sekä habotaisilkkiliimatukikankaalla. Ripsikangasta tuettiin tukikankaalla ja sidepistoilla.

Jakun alkuperästä ei ollut tarkka tietoa, joten sen historiaa selvitettiin sukututkimuksen, muodin historian ja jakun materiaalitutkimuksen avulla. Jakun materiaaleja tutkittiin mikroskoopilla ja röntgenfluoresenssispektrometrialla (XRF). Jakulle tehtiin kattava dokumentointi.

Jakun mustien helmien oletettiin olevan kivihiiltä. Kivihiilen ominaisuuksista, tunnistuksesta ja konservoinnista ei ole kirjoitettu juuri mitään suomeksi, joten sen tutkiminen koettiin tarpeelliseksi. Tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus oli tutkia kivihiiltä, sen imitaatioita ja niiden tunnistustapoja ja konservointia.

Jakku saatiin konservoitua esilläpitokuntoon. Historiantutkimuksella saatiin selvitettyä, kenelle jakku on kuulunut, ja se lisäsi jakun merkitysarvoa. Helmien osoittautuminen lasiksi kivihiilen sijaan todisti, että tutkimus oli tarpeellista. Tutkimuksen myötä heräsi kysymys ovatko Suomen museokokoelmissa olevat kivihiilikorut ja kirjailut todella kivihiiltä vai ehkä lasia tai gagaattia, joka on ruskohiilen korukivimuunnos.

A woman’s beaded jacket was conserved as part of this final project. The jacket is presumed to be from the late 19th century. It is made of grosgrain, tin weighted silk and silk crepeline. The front and back are decorated with black bead trimmings. The jacket is owned by a private vintage collector. The aim was to conserve the jacket’s most serious damages so it could be placed safely on display on a torso. The fabrics were split and torn in several places, and the beads were covered with dust. The weighted silk sleeves and lining were supported with silk crepeline and laid couching stitches as well as with adhesive support fabric. The grosgrain cloth was supported with support fabric and laid couching stitches.

There is no reliable information about the jacket’s origin. Therefore, its history was assessed through by genealogy, a study of fashion history and material identification. The materials were identified with a microscope and by X-ray fluorescence spectrometry technique (XRF). Comprehensive documentation was compiled.

The black beads were initially thought to be jet. Very little has been written in Finnish about the properties, identification or conservation of black beads, so the study was deemed necessary. The fact that the beads were glass and not jet indicates that the research was essential. The original aim was to investigate jet, its imitations and identification and conservation of jet and its imitations.

The jacket was conserved into display condition. The jacket has been given a new significance, as it was discovered who it belonged to. During the study a question arose about whether the ‘jet’ jewelry and beads in Finnish museum collections really are jet or perhaps imitations, either glass or gagaite, which is a jewelry stone variant of lignite. A lot of useful information was gained which conservators in Finnish museums can use. However, attention needs to be paid to the terminology and identification.