Kissan seerumin amyloidi A:n määritys Eurolyser Cube Vet-laitteella: seerumi- ja plasmanäytetulosten vertailu
Hurskainen, Emmi (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109177
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109177
Tiivistelmä
Kissan seerumin amyloidi A on yksi akuutin faasin proteiineista, jonka pitoisuus kohoaa tulehduksen ja kudosvaurioiden aikaisessa vaiheessa. Akuutin faasin proteiinit ovat maksan tuottamia proteiineja, joita virtaa plasmasta kudokseen tulehduksen aikana. Seerumin amyloidi A on herkkä biomarkkeri, ja sen pitoisuuden avulla voidaan seurata tulehduksen kulkua. Seerumin amyloidi A:n määritykseen Espoon eläinsairaalassa käytetään Eurolyser Cube Vet- analysaattoria ja SAA VET-testiä. SAA VET-testi on validoitu vain seeruminäytteelle.
Seeruminäytteen hankaluutena koetaan kuitenkin seerumin hyytymiseen vaadittava pitkä aika. Lisäksi seeruminäyte tarvitsee plasmanäytettä pidemmän sentrifugoimisen. Näin ollen tulosten valmistumiseen seeruminäytteestä menee noin 50 minuuttia ja tulokset haluttaisiin saada nopeammin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla seerumi- ja plasmanäytetuloksia, kun käytetään Eurolyser Cube Vet- analysaattoria. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä luotettavia tutkimustuloksia, joiden perusteella voitiin vastata tutkimuskysymyksiin.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja se etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Eroaako plasmasta mitattu kissan seerumin amyloidi A-tulos seerumista mitatusta tuloksesta? Jos eroaa, niin kuinka paljon? Onko mahdollinen ero tilastollisesti merkittävä? Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Espoon eläinsairaalan kanssa ja Eurolyser Diagnostica GmbH tuki opinnäytetyötä lahjoittamalla tutkimukseen SAA VET-testejä.
Opinnäytetyön tutkimusta varten 41 kissalta määritettiin seerumin amyloidi A:n pitoisuus sekä plasma- että seeruminäytteestä ja saatua aineistoa analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla. 26 kissan seerumin amyloidi A:n pitoisuus jäi alle SAA VET- testin mittausalueen mittausrajan ja yksi näyte ehti vanhentua ennen analysointia. Lisäksi kaksi näytettä meni mittausalueen mittausrajan yli, joten lopulliseen tulosanalyysiin otettiin mukaan 12 kissan näytteet.
Analysoidun aineiston perusteella seeruminäytteistä mitattiin aavistuksen korkeampia seerumin amyloidi A:n pitoisuuksia, kuin plasmanäytteistä. Seeruminäytteiden keskihajonta oli hieman pienempi kuin plasmanäytteiden keskihajonta. Tulosten mukaan tilastollisesti merkittävää eroa seerumi- ja plasmanäytteen välillä ei kuitenkaan ollut. Tuloksia tarkastellessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että lopulliseen tulosanalyysiin käytettiin vain 12 näytteen tuloksia, joten tulosta ei voida pitää luotettavana eikä tulosta voida yleistää. Tästä tutkimuksesta saadut tulokset ovat siten hyvin suuntaa antavia, mutta luotettavuuden ja yleistämisen kannalta tarvittaisiin suurempi otos.
Seeruminäytteen hankaluutena koetaan kuitenkin seerumin hyytymiseen vaadittava pitkä aika. Lisäksi seeruminäyte tarvitsee plasmanäytettä pidemmän sentrifugoimisen. Näin ollen tulosten valmistumiseen seeruminäytteestä menee noin 50 minuuttia ja tulokset haluttaisiin saada nopeammin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla seerumi- ja plasmanäytetuloksia, kun käytetään Eurolyser Cube Vet- analysaattoria. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä luotettavia tutkimustuloksia, joiden perusteella voitiin vastata tutkimuskysymyksiin.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja se etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Eroaako plasmasta mitattu kissan seerumin amyloidi A-tulos seerumista mitatusta tuloksesta? Jos eroaa, niin kuinka paljon? Onko mahdollinen ero tilastollisesti merkittävä? Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Espoon eläinsairaalan kanssa ja Eurolyser Diagnostica GmbH tuki opinnäytetyötä lahjoittamalla tutkimukseen SAA VET-testejä.
Opinnäytetyön tutkimusta varten 41 kissalta määritettiin seerumin amyloidi A:n pitoisuus sekä plasma- että seeruminäytteestä ja saatua aineistoa analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla. 26 kissan seerumin amyloidi A:n pitoisuus jäi alle SAA VET- testin mittausalueen mittausrajan ja yksi näyte ehti vanhentua ennen analysointia. Lisäksi kaksi näytettä meni mittausalueen mittausrajan yli, joten lopulliseen tulosanalyysiin otettiin mukaan 12 kissan näytteet.
Analysoidun aineiston perusteella seeruminäytteistä mitattiin aavistuksen korkeampia seerumin amyloidi A:n pitoisuuksia, kuin plasmanäytteistä. Seeruminäytteiden keskihajonta oli hieman pienempi kuin plasmanäytteiden keskihajonta. Tulosten mukaan tilastollisesti merkittävää eroa seerumi- ja plasmanäytteen välillä ei kuitenkaan ollut. Tuloksia tarkastellessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että lopulliseen tulosanalyysiin käytettiin vain 12 näytteen tuloksia, joten tulosta ei voida pitää luotettavana eikä tulosta voida yleistää. Tästä tutkimuksesta saadut tulokset ovat siten hyvin suuntaa antavia, mutta luotettavuuden ja yleistämisen kannalta tarvittaisiin suurempi otos.