Hemoglobiinin hapetusasteet ja niiden vaikutus standardiliuosten säilyvyyteen
Mikkonen, Laura (2023)
Mikkonen, Laura
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109201
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109201
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yritykselle Aidian Oy, entinen Orion Diagnostica. Aidian Oy on suomalainen diagnostiikka-alan yritys, joka kehittää ja valmistaa terveydenhuollossa käytettäviä vieritestejä. Opinnäytetyön tavoite oli arvioida hemoglobiinin hapetusasteen vaikutusta standardiliuosten säilyvyyteen ja tutkia eri hapetusasteisten hemoglobiininäytteiden säilyvyyttä eri koeolosuhteissa.
Työn keskiössä olivat hemoglobiinin hapetusasteet: methemoglobiini ja oksihemoglobiini. Näiden kahden eri hapetusmuodon säilyvyyttä tutkittiin neljässä eri olosuhdealtisteessa, jotka olivat huoneenlämpö, jääkaappilämpötila, pimeä olosuhde sekä suoraan valolle altistettu olosuhde. Tutkimushypoteesina oli oksihemoglobiinin auto-oksidaatio eli ilmiö, jossa oksihemoglobiini hapettuisi spontaanisti methemoglobiiniksi.
Testaukset jakautuivat liuossäilyvyyden sekä pakastesäilyvyyden tutkimiseen. Pakastesäilyvyyden näytteet pakastettiin syväjäässä –70 °C:ssa, minkä jälkeen näytteet sulatettiin ja säilyettiin olosuhdealtisteissa. Liuossäilyvyyttä sekä pakastesäilyvyyttä tutkittiin 20 vuorokauden ajan.
Toisena mittalaiteena käytettiin Nanodrop One C -spektrometriä, jolla mitattiin näytetasojen 100 ja 1000 μg/ml absorbanssia sekä näytteiden koko spektriä. Toisena mittalaitteena käytettiin QuikRead go -diagnostiikkalaitetta, jolla mitattiin näytetasojen 0,1 ja 1 μg/ml absorbanssimuutoksia.
Kaikille absorbanssituloksille suoritettiin kaksisuuntainen t-testi olettaen varianssit yhtä suuriksi. Tällä pyrittiin selvittämään absorbanssimuutoksen merkittävyys luottamustasolla 95 %. Luottamustasolla 95 % parhaan tuloksen antoi pakastettu näytetaso 1 μg/ml, joka säilyi methemoglobiinista valmistettuna 144 tuntia ja oksihemoglobiinista puolestaan 192 tuntia siten, että pakastettu näyte säilytettiin sulatuksen jälkeen jääkaappikylmässä ja valolta suojattuna.
Työn keskiössä olivat hemoglobiinin hapetusasteet: methemoglobiini ja oksihemoglobiini. Näiden kahden eri hapetusmuodon säilyvyyttä tutkittiin neljässä eri olosuhdealtisteessa, jotka olivat huoneenlämpö, jääkaappilämpötila, pimeä olosuhde sekä suoraan valolle altistettu olosuhde. Tutkimushypoteesina oli oksihemoglobiinin auto-oksidaatio eli ilmiö, jossa oksihemoglobiini hapettuisi spontaanisti methemoglobiiniksi.
Testaukset jakautuivat liuossäilyvyyden sekä pakastesäilyvyyden tutkimiseen. Pakastesäilyvyyden näytteet pakastettiin syväjäässä –70 °C:ssa, minkä jälkeen näytteet sulatettiin ja säilyettiin olosuhdealtisteissa. Liuossäilyvyyttä sekä pakastesäilyvyyttä tutkittiin 20 vuorokauden ajan.
Toisena mittalaiteena käytettiin Nanodrop One C -spektrometriä, jolla mitattiin näytetasojen 100 ja 1000 μg/ml absorbanssia sekä näytteiden koko spektriä. Toisena mittalaitteena käytettiin QuikRead go -diagnostiikkalaitetta, jolla mitattiin näytetasojen 0,1 ja 1 μg/ml absorbanssimuutoksia.
Kaikille absorbanssituloksille suoritettiin kaksisuuntainen t-testi olettaen varianssit yhtä suuriksi. Tällä pyrittiin selvittämään absorbanssimuutoksen merkittävyys luottamustasolla 95 %. Luottamustasolla 95 % parhaan tuloksen antoi pakastettu näytetaso 1 μg/ml, joka säilyi methemoglobiinista valmistettuna 144 tuntia ja oksihemoglobiinista puolestaan 192 tuntia siten, että pakastettu näyte säilytettiin sulatuksen jälkeen jääkaappikylmässä ja valolta suojattuna.