Rusetteja, raitoja ja pieni silkkimyssy: lapsen hautavaatekokonaisuuden dokumentointi ja konservointi
Enqvist, Maria (2023)
Enqvist, Maria
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109685
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109685
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä dokumentoidaan ja konservoidaan Turun tuomiokirkkomuseon kokoelmiin kuuluva lapsen hautavaatekokonaisuus, joka koostuu pienestä myssystä, kolmesta raitakankaisesta tekstiilifragmentista sekä kolmesta rusetista.
Hautavaatekokonaisuus on löydetty Turun tuomiokirkon lattian alaisesta hautakammiosta Juhani Rinteen vuonna 1924 suorittamissa arkeologisissa kaivauksissa. Kokonaisuudelle ei kuitenkaan ole tehty mitään toimenpiteitä sen löytymisen jälkeen, ja se on dokumentoitu varsin niukasti. Opinnäytetyössä pyritään paikkaamaan ja täydentämään hautavaatteen puutteellista kontekstia sekä parantamaan kokonaisuuden luettavuutta. Tavoitteena on myös hahmottaa hautavaatteen osien yhteenkuuluvuutta.
Aineistoa taustoitetaan suomalaisen hautauskulttuurin ja lasten hautaamiseen liittyvien perinteiden esittelyllä. Samalla aineisto sidotaan osaksi hautavaatekontekstia. Teorialuvuissa perehdytään myös arkeologisen tekstiilimateriaalin konservoinnin toimintatapoihin sekä aiheeseen liittyviin eettisiin kysymyksiin. Työssä käydään lyhyesti myös läpi, miten työturvallisuus huomioidaan arkeologista materiaalia konservoitaessa.
Dokumentoinnissa selvisi, että silkkikankaalla vuoritettu myssy on valmistettu käsin ompelemalla metallilankapunoksilla koristellusta silkkidamastista. Raitakankaiset fragmentit on puolestaan valmistettu metallilankapunosraidoilla koristellusta loimiraidallisesta silkkikankaasta. Yhdessä fragmentissa oli kiinni myös lintuniisisidoksella kudottu silkkiverkko. Hautavaatteen osat on kiinnitetty aikanaan toisiinsa pienillä messinkineuloilla. Kankaiden metallilangat puolestaan ovat olleet todennäköisesti kullattua hopeaa.
Konservointitoimenpiteet koostuivat pintapuhdistuksesta, kosteuskäsittelyistä sekä yhden fragmentin tukemisesta ompelemalla. Kosteuskäsittelyissä saatiin palautettua raitakangasfragmenttien alkuperäistä muotoa, ja selvisi, että tunnistamattomat osat ovat hiha, tyyny sekä puvun helma ja miehusta. Kaksi irtoruseteista on todennäköisesti kuulunut tyynyyn, ja kolmas on mahdollisesti ollut hautavaatteen kiinnitysnauha.
Kokonaisuudelle valmistettiin myös turvalliset säilytysratkaisut.
Hautavaatekokonaisuus on löydetty Turun tuomiokirkon lattian alaisesta hautakammiosta Juhani Rinteen vuonna 1924 suorittamissa arkeologisissa kaivauksissa. Kokonaisuudelle ei kuitenkaan ole tehty mitään toimenpiteitä sen löytymisen jälkeen, ja se on dokumentoitu varsin niukasti. Opinnäytetyössä pyritään paikkaamaan ja täydentämään hautavaatteen puutteellista kontekstia sekä parantamaan kokonaisuuden luettavuutta. Tavoitteena on myös hahmottaa hautavaatteen osien yhteenkuuluvuutta.
Aineistoa taustoitetaan suomalaisen hautauskulttuurin ja lasten hautaamiseen liittyvien perinteiden esittelyllä. Samalla aineisto sidotaan osaksi hautavaatekontekstia. Teorialuvuissa perehdytään myös arkeologisen tekstiilimateriaalin konservoinnin toimintatapoihin sekä aiheeseen liittyviin eettisiin kysymyksiin. Työssä käydään lyhyesti myös läpi, miten työturvallisuus huomioidaan arkeologista materiaalia konservoitaessa.
Dokumentoinnissa selvisi, että silkkikankaalla vuoritettu myssy on valmistettu käsin ompelemalla metallilankapunoksilla koristellusta silkkidamastista. Raitakankaiset fragmentit on puolestaan valmistettu metallilankapunosraidoilla koristellusta loimiraidallisesta silkkikankaasta. Yhdessä fragmentissa oli kiinni myös lintuniisisidoksella kudottu silkkiverkko. Hautavaatteen osat on kiinnitetty aikanaan toisiinsa pienillä messinkineuloilla. Kankaiden metallilangat puolestaan ovat olleet todennäköisesti kullattua hopeaa.
Konservointitoimenpiteet koostuivat pintapuhdistuksesta, kosteuskäsittelyistä sekä yhden fragmentin tukemisesta ompelemalla. Kosteuskäsittelyissä saatiin palautettua raitakangasfragmenttien alkuperäistä muotoa, ja selvisi, että tunnistamattomat osat ovat hiha, tyyny sekä puvun helma ja miehusta. Kaksi irtoruseteista on todennäköisesti kuulunut tyynyyn, ja kolmas on mahdollisesti ollut hautavaatteen kiinnitysnauha.
Kokonaisuudelle valmistettiin myös turvalliset säilytysratkaisut.