Sarjakuvan digitaalinen tekstiladonta

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee sarjakuvan digitaalisen tekstiladonnan menetelmiä ja lainalaisuuksia. Työssä pyritään kartoittamaan, millaisia haasteita nykypäivän sarjakuvan digitaalisella tekstilatojalla on ratkottavanaan ja millaisia työkaluja ja perusperiaatteita niiden ratkaisemiseen löytyy. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä on, miten ja millä perustein suunnittelija voi löytää sarjakuvateoksen tai -kohtauksen tyyliä ja sävyä parhaiten palvelevat typografiset ratkaisut. Työn tavoitteena oli selvittää mahdollisimman monissa sarjakuvayhteyksissä käytettävissä olevia perusperiaatteita.

Työn pääpaino on kirjallisuuskatsaustyyppisessä teoriaosuudessa, joka on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä käsitellään, miten perinteinen käsintehty sarjakuvatekstaus on vaikuttanut ja vaikuttaa digitaaliseen tekstiladontaan. Toinen osa keskittyy kirjaintyypin valintaan ja yhdistelemiseen liittyviin seikkoihin. Siinä tarkastellaan sarjakuvien tarpeita erilaisille kirjaintyypeille ja pohditaan niiden mukanaan tuomia merkityksiä ja vivahteita. Kolmannessa osassa tutustutaan itse tekstiladontaan eli tekstin sarjakuvaan asetteluun ja muotoiluun. Siinä keskeisenä teemana on negatiivisen tilan hallinta ja sen suhde visuaaliseen miellyttävyyteen ja lukemiseen.

Teososuudessa käsitellään opinnäytetyön puitteissa sarjakuvakäyttöön suunniteltua dialogikirjaintyyppiä tekstiladonnan näkökulmasta. Lisäksi pohditaan opitun perusteella, millaisiin sarjakuvayhteyksiin se soveltuu ja millaisilla jatkokehitystoimenpiteillä sitä pystyisi viemään eteenpäin.

Työssä käy ilmi, että sarjakuvakirjaintyyppien valinnassa tulee ottaa huomioon niin varsinaisen piirrosjäljen kuin puhekuplien ominaisuudet. Huomattiin, että kirjaintyypin tai sen leikkauksen vaihtumisella voidaan vaikuttaa äänen sävyjen viestimisen lisäksi teoksen jännitteen ja rytmityksen rakentamiseen. Työssä luodaan yhteys visuaalisen miellyttävyyden ja negatiivisen tilan hallinnan välille ja väitetään niiden olevan toisistaan erottamattomia tekijöitä, jotka yhdessä tukevat katkeamatonta lukukokemusta. Teososan lopputuloksena on laajentunut ymmärrys sarjakuvakirjaintyyppien suunnittelun haasteista ja sen onnistumisen edellyttävistä jatkokehitystarpeista.