Keho katseen alla : tanssivan kehon seksualisoinnin vaikutukset tanssialan ammattilaisen minäkuvaan
Rohiola, Eeva (2023)
Rohiola, Eeva
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210477
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210477
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on perehtyä tanssialalla tapahtuvaan seksualisointiin ja sen muotoihin, sekä siihen, miten se vaikuttaa tanssialan ammattilaisen minäkuvaan. Tanssialalla tapahtuva seksualisointi voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: tanssialaan ulkopuolelta kohdistettuun seksualisointiin ja tanssialan sisäiseen seksualisointiin. Molemmat kategoriat sisältävät niin suoria seksualisoivia kommentteja ja toimintamalleja, kuin sisäistettyjä ajattelumallejakin. Motivaatio tämän aiheen tutkimiseen on peräisin omasta henkilökohtaisesta turhautumisestani seksualisointiin ilmiönä, ja siitä johtuvasta tarpeesta ymmärtää ilmiötä laajemmin.
Tutkimus toteutui tapaustutkimuksena, jota varten haastattelin kolmea tanssialalla toimivaa henkilöä. Haastateltavat tahtoivat pysyä nimettöminä, jonka vuoksi tässä opinnäytetyössä he kulkevat nimillä haastateltava A, B ja C. Lisäksi tietoperustana käytin vaihtelevasti kasvatusta ja psykologiaa käsittelevää tietokirjallisuutta ja erilaisia verkkolähteitä seksualisoinnin ja minäkuvan osalta. Haastattelut toteutettiin tammikuussa 2022, mahdollisuuksien mukaan joko kasvotusten tai etänä videoyhteyttä hyödyntäen. Haastateltavat saivat kysymykset nähtäväksi etukäteen, jotta haastattelun teemat ehtivät tulla tutuiksi ennen varsinaista haastattelua. Haastattelukysymysten keskeisiä teemoja olivat seksualisoinnin eri ilmenemismuodot tanssialalla, minäkuvan muotoutuminen aktiivisen tanssiharrastuksen parissa ja seksualisoinnin kokemisen herättämät tuntemukset.
Haastattelujen myötä seksualisointi ilmiönä konkretisoitui ja sen laajuus paljastui. Seksualisointia ei ole vain esimerkiksi seksualisoivat kommentit, vaan myös seksualisoivat ajattelumallit ja asenteet, jotka vähintäänkin alitajunnan tasolla ohjaavat toimintaamme. Tuloksista voi päätellä, että vaikka tanssialalla toimiva haluaisi ja pyrkisi toimimaan oikein ja seksualisoimatta, sisäistetyt asenteet ja ajattelumallit eivät aina mahdollista tätä kokonaisvaltaisella tasolla. Esimerkiksi oman itsensä näkeminen seksualisoivan linssin läpi, erityisesti nuorena harrastajana, on hyvin yleistä. Haastatteluissa korostui, miten seksualisointi vaikuttaa tanssijan kehosuhteeseen ja minäkuvaan erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, ja tästä johtuen tanssinopettaja on avainasemassa nuoren tanssijan minäkuvan positiivisessa vahvistamisessa. Koska seksualisointi on niin laaja ja syvälle juurtunut ilmiö, on tärkeää ohjata nuoria suhtautumaan asiaan oikein. Mahdollinen jatkotutkimus voisikin tutustua enemmän tanssinopettajan rooliin minäkuvan ja kehosuhteen muodostumisessa. Tanssi, keho ja tämän tutkimuksen todistamana seksualisointi liittyvät vahvasti toisiinsa, ja näin ollen oikeanlainen suhtautuminen seksualisointiin olisi tärkeää opettaa, jotta kehosuhde pysyisi eheänä. Tämä ei kuitenkaan oman kokemukseni mukaan tällä hetkellä toteudu.
Tutkimus toteutui tapaustutkimuksena, jota varten haastattelin kolmea tanssialalla toimivaa henkilöä. Haastateltavat tahtoivat pysyä nimettöminä, jonka vuoksi tässä opinnäytetyössä he kulkevat nimillä haastateltava A, B ja C. Lisäksi tietoperustana käytin vaihtelevasti kasvatusta ja psykologiaa käsittelevää tietokirjallisuutta ja erilaisia verkkolähteitä seksualisoinnin ja minäkuvan osalta. Haastattelut toteutettiin tammikuussa 2022, mahdollisuuksien mukaan joko kasvotusten tai etänä videoyhteyttä hyödyntäen. Haastateltavat saivat kysymykset nähtäväksi etukäteen, jotta haastattelun teemat ehtivät tulla tutuiksi ennen varsinaista haastattelua. Haastattelukysymysten keskeisiä teemoja olivat seksualisoinnin eri ilmenemismuodot tanssialalla, minäkuvan muotoutuminen aktiivisen tanssiharrastuksen parissa ja seksualisoinnin kokemisen herättämät tuntemukset.
Haastattelujen myötä seksualisointi ilmiönä konkretisoitui ja sen laajuus paljastui. Seksualisointia ei ole vain esimerkiksi seksualisoivat kommentit, vaan myös seksualisoivat ajattelumallit ja asenteet, jotka vähintäänkin alitajunnan tasolla ohjaavat toimintaamme. Tuloksista voi päätellä, että vaikka tanssialalla toimiva haluaisi ja pyrkisi toimimaan oikein ja seksualisoimatta, sisäistetyt asenteet ja ajattelumallit eivät aina mahdollista tätä kokonaisvaltaisella tasolla. Esimerkiksi oman itsensä näkeminen seksualisoivan linssin läpi, erityisesti nuorena harrastajana, on hyvin yleistä. Haastatteluissa korostui, miten seksualisointi vaikuttaa tanssijan kehosuhteeseen ja minäkuvaan erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, ja tästä johtuen tanssinopettaja on avainasemassa nuoren tanssijan minäkuvan positiivisessa vahvistamisessa. Koska seksualisointi on niin laaja ja syvälle juurtunut ilmiö, on tärkeää ohjata nuoria suhtautumaan asiaan oikein. Mahdollinen jatkotutkimus voisikin tutustua enemmän tanssinopettajan rooliin minäkuvan ja kehosuhteen muodostumisessa. Tanssi, keho ja tämän tutkimuksen todistamana seksualisointi liittyvät vahvasti toisiinsa, ja näin ollen oikeanlainen suhtautuminen seksualisointiin olisi tärkeää opettaa, jotta kehosuhde pysyisi eheänä. Tämä ei kuitenkaan oman kokemukseni mukaan tällä hetkellä toteudu.