Digiosallisuus heikossa työmarkkina-asemassa olevien kokemana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden kokemuksia digiosallisuudesta, digitaalisten palvelujen käytöstä ja heidän digitaidoistaan. Työelämäkumppanina oli Metropolia ammattikorkeakoulun digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digitaitoja ja digiosallisuutta, sekä tuottaa tietoa digiosallisuutta lisäävistä tekijöistä.

Varsinkin heikossa asemassa olevat henkilöt ovat vaarassa pudota digitalisaation kyydistä, eikä koko väestö ole päässyt nauttimaan digitalisaation tuomista eduista. Tämä kasvattaa omalta osaltaan myös syrjäytymisriskiä, ja digitaalisia palveluja on tärkeää kehittää myös kuuntelemalla niiden käyttäjiä, jotta mahdollisimman suuri osa väestöstä saadaan osalliseksi digitalisoituvaan yhteiskuntaan.

Opinnäytetyön tietoperustana on digiosallisuuteen liittyvät käsitteet, kuten digikuilut, osallisuus ja syrjäytyminen, sekä arjen käytännöt. Tiedonkeruumenetelmänä oli ryhmäkeskusteluna toteutettu teemahaastattelu eli puolistrukturoitu ryhmähaastattelu. Haastattelurungon laatimisessa käytettiin apuna Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraporttia varten suunniteltua digiosallisuuden mittaristoa. Analyysimenetelmänä oli haastatteluaineiston perusteella tehty teemoittelu.

Tulokset osoittivat, että digiosallisuutta heikentäviä tekijöitä olivat puutteelliset digilaitteet ja digitaidot, digitaalisten palvelujen vaikeakäyttöisyys ja vaikeaselkoisuus, tuen saamisen vaikeudet digitaalisten palvelujen käyttöön, sekä vaikeudet sähköisessä asioinnissa ja sähköisten etuushakemuksien täyttämisessä. Vastauksissa tuli ilmi kuitenkin positiivinen suhtautuminen digitalisaatioon ja sähköisten palvelujen yleistymiseen, ja digipalveluja käytettäisiin enemmän, jos niiden toimivuuteen ja käytettävyyteen voisi luottaa enemmän.

Tuloksien perusteella digitaalisia palveluja pitäisi suunnitella paremmin, ja niiden ohjeistusta ja ymmärrettävyyttä tulisi parantaa. Lisäksi digituen saatavuutta pitäisi lisätä, ja saatavilla olevasta tuesta tulisi tiedottaa laajemmin. Myös sosiaalialan työntekijöiden digitaitoja täytyisi pitää yllä, ja työntekijöiden valmiuksia digituen antamiseen tulisi kehittää. Digiosallisuuden vahvistaminen siis vaatii sekä digitaalisten palvelujen kehittämistä, että digituen tarjoamista niille, kenellä on vaikeuksia digitaalisten palvelujen käytössä ja sähköisessä asioinnissa.