Inkluusio – Neuropsykiatrisesti oireilevan oppilaan tukeminen koulupäivän aikana : opas Aleksis Kiven koulun henkilöstölle

Abstract

Tämän monimuotoisen opinnäytetyön tavoitteena on antaa peruskoulun opettajille ja koulunkäynninohjaajille perustietoa neuropsykiatrisista häiriöistä, sekä antaa työkaluja neuropsykiatrisesti oireilevan oppilaan tukemiseen koulupäivän aikana. Lisäksi opinnäytetyössä käsitellään oppilashuollon toimintaa, ja sen tarjoamia tukimahdollisuuksia. Opinnäytetyön yhteiskunnallisena tavoitteena on neuropsykiatrisesti oirehtivien lasten syrjäytymisen ennaltaehkäisy edistämällä heidän koulunkäyntiään tarjoamalla heidän kanssaan toimiville opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille tietoa tavoista, joilla he voivat itse tukea omalla toiminnallaan neuropsykiatrisesti oireilevia oppilaita koulupäivien aikana. Opinnäytetyön tilaaja on Aleksis Kiven koulu, Siuntio.

Inkluusion periaate näyttelee yhä suurempaa roolia nykypäivän Suomen koulujärjestelmässä. Inklusiivisesti toimivassa oppilaitoksessa erityisen tuen saamisen perusteena ei ole diagnoosi, sekä erot erityisen tuen ja muiden oppilaiden välillä on pyritty häivyttämään tuomalla oppilaan tarvitsema erityinen tuki hänen omaan lähikouluunsa.

Neuropsykiatrisilla häiriöillä tarkoitetaan kehityksellisiä eli jo varhaislapsuudessa esiintyviä häiriöitä, jotka johtuvat aivojen rakenteellisista tai toiminnallisista poikkeavuuksista. Nämä poikkeavuudet vaikuttavat esimerkiksi ihmisen kognitioon eli tiedollisiin toimintoihin sekä inhibitioon eli reaktioiden ja käyttäytymisen säätelyyn. Tässä opinnäytetyössä keskitytään kolmeen yleisesti tunnettuun neuropsykiatriseen häiriöön – ADHD:hen, autismikirjoon ja Touretten oireyhtymään. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Autismikirjo on joukko toisistaan hieman poikkeavia oireyhtymiä, joilla on kuitenkin yhteisinä piirteinä toimintarajoitteet muun muassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja käyttäytymisen mukauttamisessa ympäristön odotusten mukaiseksi. Touretten oireyhtymä on samanaikainen äänellinen ja motorinen monimuotoinen nykimishäiriö.

Henkilöillä, joilla on jokin neuropsykiatrinen häiriö, on kohonnut syrjäytymisriski. Kuitenkin mitä varhaisemmassa vaiheessa neuropsykiatrisesti oireilevat lapset, ja heidän perheensä saavat riittävästi tukea, sen todennäköisempää lapsen syrjäytymisen välttäminen on. Neuropsykiatristen lasten ja nuorten hoidossa on havaittu, että perinteinen vastaanottotyö ei ole tarpeeksi vaikuttava tukimuoto heille. Tämän vuoksi tukea viedään yhä enemmän sairaaloiden ulkopuolelle, lapsen omaan elinympäristöön eli kouluun, kotiin ja harrastuksiin.

Neuropsykiatrisesti oireilevan oppilaan tukemisen kolme peruspilaria ovat ennakointi, strukturointi ja toistot. Konkreettisesti tämä voi tarkoittaa esimerkiksi päiväohjelman yhdessä läpikäymistä kuvatuen avulla, jotta oppilas tietää, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Myös muutokset normaaliin päiväjärjestykseen on hyvä ennakoida mahdollisuuksien mukaan.