Rakennusosien uudelleenkäyttö osana kiertotaloutta
Heiskanen, Iida (2023)
Heiskanen, Iida
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051811693
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051811693
Tiivistelmä
Kun rakennusten energiatehokkuus on ajan myötä parantunut, hiilijalanjäljen tarkastelu siirtyy enemmän myös rakennuksen muihin elinkaaren vaiheisiin, elinkaaren alku- ja loppupäähän, jolloin rakennuksen päästöihin voidaan vaikuttaa erityisesti materiaalivalinnoilla, uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa rakennusosien vaihtoehdoista ja vaatimuksista uudelleenkäytössä, sekä tutkia miten esimerkkikohteen eri materiaalit, rakenteet ja liitosratkaisut vaikuttavat uudelleenkäytön mahdollisuuksiin. Tavoitteena oli myös selvittää rakennusosien uudelleenkäytöllä saatavia hyötyjä ja vaikutusta hiilijalanjälkeen.
Opinnäytetyössä tutustuttiin rakentamisen kiertotalouteen ja lainsäädäntöön. Saatua tietoa sovellettiin jo olemassa olevaan kohteeseen, jonka eri rakenteille tarkasteltiin uudelleenkäytön mahdollisuuksia. Kohteen kantaville rakennusosille laskettiin hiilijalanjälki One Click LCA -ohjelmalla, ja saatua tulosta verrattiin siihen, jos rakennuksessa olisi hyödynnetty uudelleenkäytettyjä rakennusosia.
Opinnäytetyön tuotoksena saatiin tiivistettyä tietoa rakennusosien uudelleenkäytöstä, sekä laskenta esimerkkikohteen rakennusosien hiilijalanjäljestä ja uudelleenkäytön vaikutuksista. Rakennusosien uudelleenkäytöllä rakennuksen hiilijalanjäljen laskennasta jää pois rakennusosien tuotevaiheen päästöt, jolloin materiaaleista johtuvat hiilidioksidipäästöt laskevat huomattavasti. Vaikka opinnäytetyössä ei huomioitu erikseen laskettavaa rakennuksen hiilikädenjälkeä, tulee huomioida, että uudelleenkäytöllä vältetyt päästöt vaikuttaisivat myös suoraan hiilikädenjäljen arvoon. Uudelleenkäytöllä vähennetään myös jätteen määrää ja säästetään uuden tuotteen valmistukseen tarvittavaa energiaa ja raaka-aineita. Jos kohteen elementtirakenteet olisivat uudelleenkäytettyjä, rakennusosien tuotevaiheen päästöt laskisivat puolella. Hallimaisen rakennuksen ulkovaipan rakenteet vaikuttivat eniten päästöihin ja kun paikallavalu alapohjaa ei saada semmoisenaan uudelleenkäyttöön, saataisiin julkisivun peltielementtien ja katon puuelementtien uudelleenkäytöllä suurimmat säästöt hiilijalanjäljessä.
Opinnäytetyössä tutustuttiin rakentamisen kiertotalouteen ja lainsäädäntöön. Saatua tietoa sovellettiin jo olemassa olevaan kohteeseen, jonka eri rakenteille tarkasteltiin uudelleenkäytön mahdollisuuksia. Kohteen kantaville rakennusosille laskettiin hiilijalanjälki One Click LCA -ohjelmalla, ja saatua tulosta verrattiin siihen, jos rakennuksessa olisi hyödynnetty uudelleenkäytettyjä rakennusosia.
Opinnäytetyön tuotoksena saatiin tiivistettyä tietoa rakennusosien uudelleenkäytöstä, sekä laskenta esimerkkikohteen rakennusosien hiilijalanjäljestä ja uudelleenkäytön vaikutuksista. Rakennusosien uudelleenkäytöllä rakennuksen hiilijalanjäljen laskennasta jää pois rakennusosien tuotevaiheen päästöt, jolloin materiaaleista johtuvat hiilidioksidipäästöt laskevat huomattavasti. Vaikka opinnäytetyössä ei huomioitu erikseen laskettavaa rakennuksen hiilikädenjälkeä, tulee huomioida, että uudelleenkäytöllä vältetyt päästöt vaikuttaisivat myös suoraan hiilikädenjäljen arvoon. Uudelleenkäytöllä vähennetään myös jätteen määrää ja säästetään uuden tuotteen valmistukseen tarvittavaa energiaa ja raaka-aineita. Jos kohteen elementtirakenteet olisivat uudelleenkäytettyjä, rakennusosien tuotevaiheen päästöt laskisivat puolella. Hallimaisen rakennuksen ulkovaipan rakenteet vaikuttivat eniten päästöihin ja kun paikallavalu alapohjaa ei saada semmoisenaan uudelleenkäyttöön, saataisiin julkisivun peltielementtien ja katon puuelementtien uudelleenkäytöllä suurimmat säästöt hiilijalanjäljessä.