Entisten turvetuotantoalueiden jatkokäyttö

Abstract

Tutkimukseni aiheena oli entisten turvetuotantoalueiden jatkokäyttö. Näitä käytöstä poistuvia turvetuotantoalueita on Suomessa lisääntyvissä määrin, ja ne kattavat suuriakin pinta-aloja. Tämä johtuu nykyisen hallituksen asettamasta hiilineutraaliustavoitteesta, jonka seurauksena turve ei enää sovellu käytettäväksi energiantuotannossa tulevaisuudessa. Tässä opinnäytetyössä tarkastelin ja vertailin yleisimpiä jatkokäyttömuotoja. Kehittämistehtävänä oli löytää paras vaihtoehto ennalta määritellyt tavoitteet huomioon ottaen kahteen erilliseen palstaan, jotka ovat yksityisen henkilön omistuksessa.

Olen tehnyt tämän opinnäytetyön kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella sekä haastattelemalla asiantuntijoita. Tiedonhakua ohjaavia keskeisiä käsitteitä olivat metsitys, ennallistaminen, uusiutuva energia ja hiilensidonta. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi tärkeintä oli löytää ajantasaista kirjallista materiaalia, joka käsittelee soita, jotka ovat aiemmin olleet nimenomaan turvetuotantoalueita. Aineiston hankkimisen jälkeen koostin siitä aihealueittain tiiviin paketin, jota oli helppo soveltaa kehittämistehtävään.

Työn keskeisimpänä tuloksena kehittämistehtävään syntyi konkreettiset toimenpide-ehdotukset kohteittain. Tulokset sisältävät teemakartan, kustannukset eriteltynä ja toimenpiteisiin saatavat tuet. Johtopäätös oli, että metsitys ja ennallistaminen sopivat tämän työn kohteille hyvin niiden ominaispiirteet huomioiden. Johtopäätöksenä voidaan myös todeta, että maanomistajan tavoitteetkin vaikuttavat jatkokäyttömuodon valintaan ja siksi niitä on hyvä pohtia aluksi.

Työn tulosten yksi suurimmista merkityksistä on, että vanhoja turvetuotantoalueita ei kannata unohtaa ja jättää tuottamattomaksi sekä päästöjä aiheuttavaksi joutomaaksi. Yhteenvetona voidaankin todeta, että kannattaa tarttua tuumasta toimeen ja suunnitella näille alueille omiin tavoitteisiin merkityksellinen ja sopiva jatkokäyttömuoto.

The subject of the thesis was after-use of former peat production areas. There are increasing numbers of closing peat production areas in Finland and they can cover large areas. This development is the result of the goal of carbon neutrality set by the current government. As a result, peat is not suitable for energy production in the future. In this thesis the most common after-use methods are reviewed and compared. The development task is to find the best option, taking predefined goals into account, for two separate areas which are owned by a private land owner.

This thesis was formed with a combination of narrative literature review and interviewing experts. The key words guiding the search of information were afforestation, restoration, renewable energy and carbon sequester. The most essential in resolving the research problem was to find up-to-date literature material which covers peatlands that were previously specifically peat production areas. After gathering the material, it was compiled into a compact package for each topic, from where the information easily utilized in the development task.

The most essential result of the thesis were the usable practical suggestions for the development task. Results include a thematic map, itemized costs and subsidies available for different suggestions. The conclusion was that afforestation and restoration suit these particular areas very well, when taking into account their characteristics. It can also be concluded that land owner preferences also affect the choice of the form of after-use and therefore it is essential to plan the first view of perspective through the land owner approved criteria.

One of the most significant outcomes was that former peat production areas should not be forgotten and left behind as unproductive and emission-causing wastelands. In summary, it can be stated that it is worth taking into action and plan a form of an after-use method which meets the owners preferred criteria.