Ensihoitajien kokemuksia matkasynnytyksistä

Abstract

Matkasynnytysten määrän kasvaessa ensihoitajat hälytetään yhä useammin matkasynnytystehtävälle. Ensihoitajilla täytyy olla tietoa, taitoa ja valmiutta hoitaa synnytys sairaalan ulkopuolella ilman kätilön tai lääkärin läsnäoloa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoitajien kokemuksia sairaalan ulkopuolisista synnytyksistä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä aiheesta ja selvittää ensihoitajien kokemuksiin vaikuttavia tekijöitä. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kahdeksaa ensihoitajaa heidän kokemuksistaan matkasynnytyksiin liittyen.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena työnä, joka koostui tietoperustasta sekä haastattelututkimuksesta. Tietoperustassa käsiteltiin normaalin synnytyksen vaiheet, synnytyksen yleisimpiä riskejä ja komplikaatioita, ensihoitajien ohjeistuksia sairaalan ulkopuolisen synnytyksen hoitamiseen sekä sairaalan ulkopuolisen synnytyksen riskejä. Tietoperusta rakennettiin alan kirjallisuutta, aikaisempia tutkimuksia sekä eri tietokannoista löytyneitä lähteitä hyödyntäen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkimustulosten perusteella ensihoitajien kokemukset matkasynnytyksistä olivat positiivisia, mutta toisaalta ristiriitaisia. Ristiriitaiset kokemukset sisälsivät epävarmuutta, jännitystä ja pelkoa, mutta myös helpotuksen ja onnistumisen tunteita. Ensihoitajien matkasynnytyskokemukseen vaikuttavat tekijät luokiteltiin sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ensihoitajat kuvailivat epävarmuuden liittyvän usein matkasynnytysten harvinaisuudesta johtuvaan kokemattomuuteen ja rutiinin puutteeseen. Aikaisempi onnistunut matkasynnytyskokemus taas lisäsi itsevarmuutta ja valmiutta matkasynnytystehtävän hoitamiseen.

Matkasynnytystehtävien yleisyydestä huolimatta on melko harvinaista, että lapsi syntyy tehtävän aikana ja ensihoitaja joutuu avustamaan synnytyksessä. Tärkeää on ymmärtää, että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja että yleensä ensihoidon kohtaamat synnytykset sujuvat ilman komplikaatioita. Ensihoitajan tehtävänä on luoda synnyttäjälle mahdollisimman turvallinen ympäristö sekä tukea synnyttäjää ainutlaatuisella hetkellä. Ensihoitajien valmiutta matkasynnytysten hoitamiseen voitaisiin kehittää lisäämällä koulutukseen lyhyt harjoittelu tai tutustuminen synnytyssalissa, jossa ensihoitajat pääsisivät harjoittelemaan synnytyksessä avustamista sekä vastasyntyneiden käsittelyä ja tilanarviointia. Itsenäisen kertaamisen tärkeyttä olisi hyvä korostaa ja työpaikan järjestämiä koulutuksia tehostaa. Aihetta olisi hyvä tutkia vielä määrällisen eli kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin, jotta saataisiin laajempaa näkemystä ensihoitajien kokemuksista matkasynnytyksiin liittyen. Tämä opinnäytetyö on käytetty plagiointijärjestelmän läpi.

As the number of births outside of the hospital rises, paramedics are increasingly dispatched to a pre-hospital delivery scene. Paramedics must have the knowledge, skills and readiness to perform these childbirths without the presence of a midwife or doctor. The purpose of this thesis was to map paramedics' experiences of out-of-hospital births. The aim was to increase comprehension of the topic and to investigate the factors affecting the experiences of paramedics. Eight paramedics were interviewed about their encounters with pre-hospital births.

The thesis was carried out as a research-based work, which consisted of a knowledge base and an interview study. The knowledge base covered the stages of normal childbirth, the most common risks and complications of childbirth, paramedics' guidelines for handling pre-hospital deliveries and the risks of an out-of-hospital delivery. This was built using literature in the field, previous research and sources found in various databases. The thesis was conducted as a qualitative study, the material for which was collected through semi-structured interviews. The transcribed research data was analyzed by means of inductive content analysis.

Based on the research results, paramedics' experiences of pre-hospital deliveries were positive, but on the other hand contradictory. Conflicting experiences included uncertainty, nervousness and fear, but also feelings of relief and success. Paramedics described uncertainty often associated with inexperience and lack of routine due to the rarity of pre-hospital deliveries. Previous successful out-of-hospital birth experiences increased confidence and readiness to handle the call. A paramedic's experience of out-of-hospital birth can be influenced by good preparation, one's own attitude and good co-operation with the emergency response center, work partner, additional help, the woman giving birth and her relatives.

Despite the prevalence of pre-hospital delivery tasks, it is rare for a child to be born during a call and for a paramedic to have to assist in childbirth. It is important to understand that childbirth is a natural event and that in general, births faced by emergency medical services go without complications. The readiness of paramedics to handle such out-of-hospital births could be developed by including training in the delivery room, where paramedics would be able to practice assisting in childbirth, handling newborns and assessing their conditions. It would be a good idea to emphasize the importance of independent reviewing and to make the training organized by the workplace more efficient or possibly more frequent. It would be important to study the topic further by means of quantitative research to gain a broader view of paramedics' experiences related to out-of-hospital delivery and births. This thesis has been used through a plagiarism system.