Säilörehua aumaan: säilörehuaumauksen kehittäminen ympäristö huomioiden
Korhonen, Oskari (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052514425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052514425
Tiivistelmä
Säilörehun aumaus on vähentynyt Suomessa rakennettujen siilojen ja pyöröpaalauksen lisäännyttyä. Hyvinä säilörehun satovuosina monella maatilalla varastointitilan puutteen vuoksi pellolle perustetaan säilörehuaumoja. Aumaus ei vaadi suuria investointeja, joten sitä pidetään hyvänä väliaikaisena ratkaisuna ylimääräisen säilörehun varastoinnille. Jokaisen tilan tavoitteena on korjata mahdollisimman maittavaa ja ravinteikasta säilörehua. Pellolla nurmen viljelyn työvaiheet ja korjuuajan sääolosuhteet vaikuttavat eniten säilörehun laatuun. Erityistä huomiota säilörehun aumauksessa tulee kiinnittää tiivistämiseen, säilörehun puhtauteen ja puristenesteiden keräämiseen.
Nitraattiasetus 1250/2014 määrää, että kaikki säilörehuaumasta erittyvä puristeneste tulee kerätä. Puristenestettä erittyy varastoidusta säilörehusta verrannollisesti kuiva-ainepitoisuuden ollessa alle 29 %. Ruokinnan kannalta optimaalinen kuiva-ainepitoisuus on 30–45 %, joten normaalissa tilanteessa nestettä ei erity. Muuttuvien sääolosuhteiden takia puristenesteiden keräämisjärjestelmä tulee kuitenkin tehdä pellolle perustettavalle aumalle, jotta mahdollisesti erittyvät nesteet saadaan otettua talteen. Puristenesteiden liiallinen valuminen maaperään ja vesistöön aiheuttaa happikatoa, ravinteiden epätasapainoa ja vesistöjen rehevöitymistä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oikeat menetelmät ja haasteet säilörehun aumaamiseen ja puristenesteiden keräämiseen. Toimeksiantajana toimi Pohjois-Savon ELY-keskus. Teoriatiedon lisäksi työhön saatiin tietoa teemahaastattelujen avulla. Haastattelun kohteina oli kaksi ryhmää. Ensimmäiseen ryhmään kuului viisi alan asiantuntijaa, joilta kysyttiin yleistietoa puristenesteistä ja aumauksesta. Toisessa ryhmässä oli viisi maanviljelijää, jotka kertoivat oman tilansa säilörehun tuotannosta ja varastointitavoista. Haastattelut tehtiin vuoden 2023 keväällä.
Maanviljelijöiden teemahaastatteluissa korostui säilörehuauman alla oleva pohjamuovitus, jolla pyritään estämään puristenesteiden valuminen maaperään. Osa tilallisista tehosti nesteen keräämistä salaojaputkilla. Auman ympärille voitiin kaivaa myös ojitus, jolla estettiin nesteen leviäminen ympäristöön. Yhdellä tilalla löytyi puutteita puristenesteiden keräämisjärjestelmän tekemisessä. Lähes kaikki olivat suunnitelleet investoivansa siiloihin tule-vaisuudessa.
Opinnäytetyön tulokset kertovat, että säilörehuaumojen perustamisen työmenetelmät ja puristenesteiden keräämisjärjestelmät vaihtelevat tilojen välillä. Ruokinnan kannalta aumauksen haasteet ovat onnistuneen tiivistämisen työmäärä ja alueen puhtaana pysyminen syöttövaiheessa. Aumassa ja siilossa varastoidun säilörehun hävikkimäärällä ei ole suuria eroja, kunhan varastoinnin työvaiheet tehdään kunnolla. Puristenesteiden keräämisjärjestelmien välillä tulisi tehdä tarkempia tutkimuksia, jotta saataisiin paras mahdollinen vaihtoehto selville. Työn mahdollinen jatkokehitysidea on säilörehuaumauksen ohjeistuksen laatiminen.
Nitraattiasetus 1250/2014 määrää, että kaikki säilörehuaumasta erittyvä puristeneste tulee kerätä. Puristenestettä erittyy varastoidusta säilörehusta verrannollisesti kuiva-ainepitoisuuden ollessa alle 29 %. Ruokinnan kannalta optimaalinen kuiva-ainepitoisuus on 30–45 %, joten normaalissa tilanteessa nestettä ei erity. Muuttuvien sääolosuhteiden takia puristenesteiden keräämisjärjestelmä tulee kuitenkin tehdä pellolle perustettavalle aumalle, jotta mahdollisesti erittyvät nesteet saadaan otettua talteen. Puristenesteiden liiallinen valuminen maaperään ja vesistöön aiheuttaa happikatoa, ravinteiden epätasapainoa ja vesistöjen rehevöitymistä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oikeat menetelmät ja haasteet säilörehun aumaamiseen ja puristenesteiden keräämiseen. Toimeksiantajana toimi Pohjois-Savon ELY-keskus. Teoriatiedon lisäksi työhön saatiin tietoa teemahaastattelujen avulla. Haastattelun kohteina oli kaksi ryhmää. Ensimmäiseen ryhmään kuului viisi alan asiantuntijaa, joilta kysyttiin yleistietoa puristenesteistä ja aumauksesta. Toisessa ryhmässä oli viisi maanviljelijää, jotka kertoivat oman tilansa säilörehun tuotannosta ja varastointitavoista. Haastattelut tehtiin vuoden 2023 keväällä.
Maanviljelijöiden teemahaastatteluissa korostui säilörehuauman alla oleva pohjamuovitus, jolla pyritään estämään puristenesteiden valuminen maaperään. Osa tilallisista tehosti nesteen keräämistä salaojaputkilla. Auman ympärille voitiin kaivaa myös ojitus, jolla estettiin nesteen leviäminen ympäristöön. Yhdellä tilalla löytyi puutteita puristenesteiden keräämisjärjestelmän tekemisessä. Lähes kaikki olivat suunnitelleet investoivansa siiloihin tule-vaisuudessa.
Opinnäytetyön tulokset kertovat, että säilörehuaumojen perustamisen työmenetelmät ja puristenesteiden keräämisjärjestelmät vaihtelevat tilojen välillä. Ruokinnan kannalta aumauksen haasteet ovat onnistuneen tiivistämisen työmäärä ja alueen puhtaana pysyminen syöttövaiheessa. Aumassa ja siilossa varastoidun säilörehun hävikkimäärällä ei ole suuria eroja, kunhan varastoinnin työvaiheet tehdään kunnolla. Puristenesteiden keräämisjärjestelmien välillä tulisi tehdä tarkempia tutkimuksia, jotta saataisiin paras mahdollinen vaihtoehto selville. Työn mahdollinen jatkokehitysidea on säilörehuaumauksen ohjeistuksen laatiminen.