Iäkkäiden potilaiden postoperatiivinen delirium

Abstract

Delirium, eli äkillinen sekavuustila on yksi iäkkäiden potilaiden yleisimmistä leikkauksenjälkeisistä komplikaatioista. Postoperatiivinen delirium nostaa toipilasajan pituutta, riskiä muiden komplikaatioiden kehittymiselle sekä lisää jatkohoidon tarvetta. Väestön ikääntyessä deliriumin sairaanhoidollisen kuorman voidaan olettaa lisääntyvän. Suomessa lähes puolet iäkkäistä delirium potilaista sijoittuvat pysyvään laitoshoitoon kahden vuoden sisällä delirium oireiden puhkeamisesta. Iäkkäällä leikkauspotilaalla deliriumin ilmaantuvuus on huomattavasti yleisempää kuin pitkäaikaishoivapotilaalla.

Erotusdiagnostiikka muistisairauksien ja deliriumin välillä on vaikeaa. Monet deliriumin oireet muistuttavat muistisairauden alkuvaiheita, joista kärsiviksi deliriumpotilaatkin saatetaan usein diagnosoida. Oikean diagnoosin kannalta oleellista on huolellinen kirjaaminen potilaan yleiskunnosta, mielialasta, sekä ajan- ja paikantajusta. Postoperatiivisen deliriumin hoidosta ei opinnäytetyön kirjoitusajankohtana ole selkeää konsensusta. Postoperatiivisen hoidon fokus on välittömien henkeä ja terveyttä uhkaavien komplikaatioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Huomion kiinnittäminen ikäihmisen deliriumoireisiin, esimerkiksi tokkuraisuuteen tai herkästi herpaantuvaan keskittymiskykyyn saattaa olla vaikeaa, tai mahdotonta. Potilaskontaktit saattavat olla hyvinkin lyhyitä, työ kuormittavaa ja potilaiden elintoimintojen jatkuva tarkkailu eivät nykyisellään mahdollista sen kaltaista vierihoitoa, jota säännönmukainen deliriumin havaitseminen vaatisi.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia altistavia tekijöitä postoperatiivisen deliriumin puhkeamiselle on, sekä kuinka leikkauksenjälkeistä deliriumin puhkeamista voitaisiin ennaltaehkäistä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhaku suoritettiin CINAHL, MedLine sekä Pubmed tietokannoista lokakuussa 2022. Aineiston julkaisuajankohdaksi valittiin aikaväli 2017–2022. Lopullinen aineisto koostui kahdeksasta vertaisarvioidusta englanninkielisestä tutkimusartikkelista. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokseksi muodostui kaksi pääluokkaa tutkimuskysymystemme mukaan. Pääluokat, postoperatiiviselle deliriumille altistavia tekijöitä sekä ennaltaehkäiseviä tekijöitä, muodostuivat kahdesta yläluokasta. Yläluokiksi muodostui aineiston perusteella potilaaseen liittyvät tekijät sekä hoitotyöhön eli leikkaukseen ja hoitopaikkaan liittyvät tekijät.

Tuloksissa ilmeni lukuisia potilaan terveydentilaan ja fyysiseen kuntoon liittyviä tekijöitä, jotka myötävaikuttavat postoperatiivisen deliriumin syntyyn. Tuloksien mukaan deliriumin riskiä lisäsi myös monet hoitotyöhön liittyvät tekijät. Tulokset ovat pitkälti linjassa aiemman lähdeaineiston kanssa. Deliriumin esiintyvyyttä sekä oireiden voimakkuutta ei kirjoitusajankohtana käytetyn tiedon valossa edelleenkään pystytä ennustamaan.

Delirium, or acute confusional state, is one of the main postoperative complications in elderly patients. Postoperative delirium increases the length of hospital stay, risk of developing other complications, and the need of follow-up treatment. In an aging population, an increase of the burden posed by delirium on the healthcare system can expected. In Finland, almost half of elderly delirium patients are placed in permanent assisted care facilities within two years of onset of delirium. Occurrence of delirium is much higher in elderly surgical patients compared to long term assisted living patients.

Differentiating delirium from dementia can prove difficult. Many delirium symptoms resemble early stages of dementia, and delirium patients may be mistakenly diagnosed as having dementia. Accurate diagnosis requires careful documentation of the patient's general condition, mood, and orientation to time and place. No consensus on the treatment of postoperative delirium exists at the time of writing this thesis. Focus of postoperative care is on the prevention and treatment of imminent and deadly complications. Detecting the symptoms of delirium in patients, such as drowsiness or trouble maintaining concentration, might prove difficult or impossible. Care contacts postoperatively may be brief, the workload of staff may be overwhelming, and the constant monitoring of vital signs may not facilitate the type of bedside care required to routinely detect delirium.

The goal of this thesis was identifying risk factors for postoperative delirium and to map out strategies for preventing delirium after surgery. The thesis was conducted as a descriptive literature review. The literature search was performed in CINAHL, MedLine, and PubMed databases in October 2022. The publication date range was set to 2017-2022. The final dataset consisted of eight peer-reviewed English-language research articles, which were analyzed using inductive content analysis. The results consisted of two main categories according to our research questions: risk factors for postoperative delirium and preventive factors. The risk factor category was further divided into patient-related factors and factors related to surgery and the treatment facility.

The results highlight numerous factors pertaining to patients’ health and their physique that could contribute to onset of postoperative delirium. The results also show many factors related to surgical and medical care that may contribute to the risk of delirium. These findings are largely in line with previous source material. The incidence and severity of delirium could not be predicted based on the available information at the time of writing.