Leskien kokemuksia verkkovälitteisesti toteutetusta vertaistukitoiminnasta

Abstract

Koronaepidemia vaikutti voimakkaasti myös järjestöjen toimintaan. Vertaistukitoimintaa siirrettiin nopealla aikataululla verkon välityksellä toteutettavaksi. Näin tehtiin Nuoret Lesket ry:ssäkin, joka on työikäisten leskien vertaistukijärjestö. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Nuoret Lesket ry:n verkkovälitteistä vertaistukitoimintaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää verkkovälitteisten toimintamuotojen soveltuvuutta ja toimivuutta yhdistyksen vertaistukimuotona.

Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen kyselytutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella toimintaan osallistuneilta. Kyselyssä kartoitettiin kokemuksia erikseen kertaluontoisista vertaistukitapahtumista ja säännöllisesti kokoontuneista vertaistukiryhmistä. Kysymykset koskivat verkkovälitteisen toteutustavan soveltuvuutta vertaistukitoimintaan, vertaistuen toteutumista toiminnassa sekä toiminnan kehittämisideoita. Aineiston analyysinä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Verkkovälitteisen toteutustavan nähtiin pääsääntöisesti soveltuvan hyvin vertaistukitoimintaan. Erityisen hyvänä soveltuvuus nähtiin kertaluontoisissa tapahtumissa. Koronapandemian aikaan se mahdollisti vertaistuen ja toi mukaan myös uusia osallistujia. Soveltuvuudessa etuja olivat esimerkiksi osallistumisen helppous, paikkariippumattomuus, ajan säästö, taloudellisuus ja lastenhoidon pienempi tarve. Soveltuvuuden haasteet liittyivät tekniikkaan, vuorovaikutukseen ja kotiolosuhteissa keskittymiseen.

Vertaistuen toteutumista kertaluontoisissa tapahtumissa edistivät pienryhmiin jakautuminen, chat-keskustelut ja onnistunut ohjaus. Haittaavia tekijöitä olivat vuorovaikutuksen erilaisuus, tunteiden ilmaisun vaikeus, kotiympäristön haasteet ja tapahtuman toteutukseen liittyvät tekijät. Vertaistukiryhmätoiminnassa vertaistuen toteutumista edistivät esimerkiksi osaava ohjaaja, riittävän pienet ryhmät, selkeä struktuuri tapaamisissa ja osallistujien tasavertainen huomiointi. Haittaavia tekijöitä olivat katsekontaktin ja elekielen puuttuminen, vuorovaikutuksen vähäisyys ja osallistujien kotoa kuuluvat taustaäänet.

Toiminnan kehittämisehdotukset kertaluontoisissa tapahtumissa liittyivät osallistamiseen, pienryhmiin, toiminnan kohdentamiseen sekä käytännön toteutukseen. Verkkovälitteisten vertaistukiryhmien kehittämisideat liittyivät materiaaleihin, tapaamisen rakenteeseen, ryhmän sisältöön ja ryhmäkokoon. Tutkimuksen tulosten perusteella verkkovälitteinen vertaistuki kannattaa pitää yhtenä toimintamuotona yhdistyksessä ja kehittää sitä edelleen osallistujien ideoiden pohjalta.

Avainsanat leski, sosiaalinen tuki, vertaistuki, verkkovälitteisyys