Kohti uutta viulupedagogiikkaa: kehokumppanuus viulunsoiton taidepedagogisena työvälineenä
Tervo, Sakari (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052614721
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052614721
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan, kuinka uutta taidepedagogiikkaa voidaan hyödyntää perinteisen viulupedagogiikan kehittämisessä. Tavoitteena oli muotoilla taidepedagogisen viuluopettajuuden malli. Motiivina oli tutkijan työelämässä karttuneen hiljaisen tiedon muotoileminen pedagogiseksi työvälineeksi. Lisäksi motiivina oli alan kehittäminen mekanistista ihmiskäsitystä edustavasta opetuksesta filosofisen tarkastelun avulla kohti holistista ihmiskäsitystä.
Työ on laadullinen tutkimus, joka sisältää taiteellisen taidepedagogiikan tutkimuksen ja autoetnografisen pedagogisen kehittämistyön elementtejä. Lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen. Työssä tutkittiin hiljaisen tiedon ja kirjallisuuden valossa ilmeneviä viulupedagogiikan perinteen ja uuden taidepedagogiikan näkökulmia. Niiden välisen dialogin pohjalta tulkittiin keinoja ja suuntia viulupedagogiikan kehittämiseksi. Tarkasteltavat teemat jakautuivat ajattomiin ja ajasta nouseviin. Ajattomia olivat musiikki, tieto, ihmisyys ja oppiminen. Ajasta nousevia olivat kehollisuus, kokemuksellisuus, tiedonalaperustaisuus, dialogisuus ja toiseus. Menetelmänä käytettiin taiteellisen tutkimuksen mixt-kirjoittamista. Siinä tutkijan hiljainen tieto toi runojen ja luovien kirjoitusten keinoin dialogiin intersubjektiivisen jännitteen. Luovaa kirjoittamista käytettiin myös uuden tiedon luomiseen.
Työn tuloksena syntyi taidepedagogisen viuluopettajuuden malli, jonka keskeiseksi käsitteeksi määrittyi kehokumppanuus. Tutkijan oma osaaminen kehittyi ja sai konkreettisen esityksen. Syntynyt malli perustuu holistiselle ihmiskäsitykselle, ja toteuttaa sen filosofiaa käytännössä. Työ on uraauurtava tutkimusaiheen ja menetelmän näkökulmasta. Tulkinnan ja kehollisuuden opettamisessa kehokumppanuuden käsite osoittautui käyttökelpoiseksi. Lisäksi työ kehitti viulu-, instrumentti- ja yleisesti opettajuuden käytäntöä ja filosofista paradigmaa. Jatkotutkimustarpeita ovat esimerkiksi mallin käytännöntutkimus ja kehokumppanuuden filosofian jatkokehittely.
Työ on laadullinen tutkimus, joka sisältää taiteellisen taidepedagogiikan tutkimuksen ja autoetnografisen pedagogisen kehittämistyön elementtejä. Lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen. Työssä tutkittiin hiljaisen tiedon ja kirjallisuuden valossa ilmeneviä viulupedagogiikan perinteen ja uuden taidepedagogiikan näkökulmia. Niiden välisen dialogin pohjalta tulkittiin keinoja ja suuntia viulupedagogiikan kehittämiseksi. Tarkasteltavat teemat jakautuivat ajattomiin ja ajasta nouseviin. Ajattomia olivat musiikki, tieto, ihmisyys ja oppiminen. Ajasta nousevia olivat kehollisuus, kokemuksellisuus, tiedonalaperustaisuus, dialogisuus ja toiseus. Menetelmänä käytettiin taiteellisen tutkimuksen mixt-kirjoittamista. Siinä tutkijan hiljainen tieto toi runojen ja luovien kirjoitusten keinoin dialogiin intersubjektiivisen jännitteen. Luovaa kirjoittamista käytettiin myös uuden tiedon luomiseen.
Työn tuloksena syntyi taidepedagogisen viuluopettajuuden malli, jonka keskeiseksi käsitteeksi määrittyi kehokumppanuus. Tutkijan oma osaaminen kehittyi ja sai konkreettisen esityksen. Syntynyt malli perustuu holistiselle ihmiskäsitykselle, ja toteuttaa sen filosofiaa käytännössä. Työ on uraauurtava tutkimusaiheen ja menetelmän näkökulmasta. Tulkinnan ja kehollisuuden opettamisessa kehokumppanuuden käsite osoittautui käyttökelpoiseksi. Lisäksi työ kehitti viulu-, instrumentti- ja yleisesti opettajuuden käytäntöä ja filosofista paradigmaa. Jatkotutkimustarpeita ovat esimerkiksi mallin käytännöntutkimus ja kehokumppanuuden filosofian jatkokehittely.