Potilaan asettelutarkkuus vatsan, keuhkojen ja vartalon tietokonetomografiatutkimuksissa
Vinni, Kirsi (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053015807
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053015807
Tiivistelmä
Suomessa tietokonetomografiatutkimusten (TT) määrä on kasvanut tasaiseen tahtiin. Vuonna 2021 määrä kasvoi 15 % vuodesta 2018. Eniten kasvua tapahtui vatsan, keuhkojen ja vartalon alueen tietokonetomografiatutkimuksissa. Säteilylaissa sanotaan, että röntgensäteitä käytettävässä kuvantamisessa potilaan säteilyaltistus tulisi pitää niin pienenä kuin se kohtuudella on mahdollista. Näin ollen tietokonetomografiakuvantamisessa teknisen kuvantamisen lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota myös potilasasetteluun, joka vaikuttaa potilaan saamaan sädeannokseen ja kuvanlaatuun tutkimuksen aikana.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia potilaan asettelutarkkuutta tietokonetomografiatutkimuksessa käytettäessä 3D-asettelukameraa ja verrata sen tarkkuutta röntgenhoitajan manuaalisesti laservalojen avulla asetteluun vatsan, keuhkojen ja vartalon alueen tietokonetomografiatutkimuksissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös potilasfantomin avulla, kuinka paljon potilaan keskityksen muutos TT-putken keskipisteeseen nähden vaikutti potilasannokseen.
Kartoittava tutkimus toteutettiin Siun Soten kuvantamiskeskuksessa, jonne oli vuonna 2020 hankittu Siemens Somatom Force ja asennettu 3D-asettelukamera, sekä Siemens Somatom Drive -laitteella, jossa tutkimusta tehdessä ei ollut asettelukameraa. Tutkimuksen aineistonkeruu suoritettiin aikuisten potilaiden tiedoista, 120 kuvauksesta, jotka oli aseteltu 3D-asettelukameran avulla, sekä 111 aikuisesta potilaasta, jotka röntgenhoitaja oli asetellut laservalojen avulla. Mittauksissa määriteltiin ensin TT-laitteen FOV (field of view) keskipiste, sekä potilaan keskipiste valitun leikkeen kohdalta. Tämän jälkeen kuvasta mitattiin FOVin ja potilaan välisen keskipisteiden ero, sekä tarkasteltiin, oliko potilas asettautunut anteriorisesti vai posteriorisesti TT-putken keskipisteeseen nähden. Tutkimustulosten perusteella tehtiin potilasfantomimittauksia. Mittaustulosten perusteella, katsottiin isoimmat ja pienimmät mittauserot kameralla aseteltujen potilaiden kohdalta ja tämän perusteella tehtiin potilasfantomimittauksia tarkastellen, kuinka tutkimuspöydän korkeus vaikutti sädeannoksiin.
Tutkimuksessa 3D-kameralla asettelut potilaat asettuivat tarkemmin TT-putken keskipisteeseen nähden kuin röntgenhoitajan laservaloilla asetellut potilaat. 3D-kamera mahdollisti tarkemman potilaspaikannuksen. Tämä tarkoitti pienempiä mediaanipoikkeamia verrattaessa potilaan asettelutarkkuutta TT-tutkimuksessa käytettäessä 3D-kameraa ja verrattaessa sen tarkkuutta röntgenhoitajan manuaalisesti laservalojen avulla asetteluun.
Jatkotutkimusaiheina voisi tutkia potilaan asettelutarkkuutta keuhkojen kuvauksissa ulos ja sisään hengityksen vaikutusta asettelutarkkuuteen. Lisäksi voisi tutkia kuinka paljon aikaa säästyy potilasasettelussa käytettäessä 3D-asettelukameraa verraten laservalojen avulla asetteluun.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia potilaan asettelutarkkuutta tietokonetomografiatutkimuksessa käytettäessä 3D-asettelukameraa ja verrata sen tarkkuutta röntgenhoitajan manuaalisesti laservalojen avulla asetteluun vatsan, keuhkojen ja vartalon alueen tietokonetomografiatutkimuksissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös potilasfantomin avulla, kuinka paljon potilaan keskityksen muutos TT-putken keskipisteeseen nähden vaikutti potilasannokseen.
Kartoittava tutkimus toteutettiin Siun Soten kuvantamiskeskuksessa, jonne oli vuonna 2020 hankittu Siemens Somatom Force ja asennettu 3D-asettelukamera, sekä Siemens Somatom Drive -laitteella, jossa tutkimusta tehdessä ei ollut asettelukameraa. Tutkimuksen aineistonkeruu suoritettiin aikuisten potilaiden tiedoista, 120 kuvauksesta, jotka oli aseteltu 3D-asettelukameran avulla, sekä 111 aikuisesta potilaasta, jotka röntgenhoitaja oli asetellut laservalojen avulla. Mittauksissa määriteltiin ensin TT-laitteen FOV (field of view) keskipiste, sekä potilaan keskipiste valitun leikkeen kohdalta. Tämän jälkeen kuvasta mitattiin FOVin ja potilaan välisen keskipisteiden ero, sekä tarkasteltiin, oliko potilas asettautunut anteriorisesti vai posteriorisesti TT-putken keskipisteeseen nähden. Tutkimustulosten perusteella tehtiin potilasfantomimittauksia. Mittaustulosten perusteella, katsottiin isoimmat ja pienimmät mittauserot kameralla aseteltujen potilaiden kohdalta ja tämän perusteella tehtiin potilasfantomimittauksia tarkastellen, kuinka tutkimuspöydän korkeus vaikutti sädeannoksiin.
Tutkimuksessa 3D-kameralla asettelut potilaat asettuivat tarkemmin TT-putken keskipisteeseen nähden kuin röntgenhoitajan laservaloilla asetellut potilaat. 3D-kamera mahdollisti tarkemman potilaspaikannuksen. Tämä tarkoitti pienempiä mediaanipoikkeamia verrattaessa potilaan asettelutarkkuutta TT-tutkimuksessa käytettäessä 3D-kameraa ja verrattaessa sen tarkkuutta röntgenhoitajan manuaalisesti laservalojen avulla asetteluun.
Jatkotutkimusaiheina voisi tutkia potilaan asettelutarkkuutta keuhkojen kuvauksissa ulos ja sisään hengityksen vaikutusta asettelutarkkuuteen. Lisäksi voisi tutkia kuinka paljon aikaa säästyy potilasasettelussa käytettäessä 3D-asettelukameraa verraten laservalojen avulla asetteluun.