Erään voimalaitoksen epitafi: Hanasaari A -dokumenttielokuvan kuvakerronnan semioottinen analyysi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tulkita vuonna 2009 julkaistun Hanasaari A -dokumenttielokuvan kokeellista kuvakerrontaa semioottisen kuva-analyysin menetelmää soveltaen. Kuvakerronnan herättämien merkityssuhteiden ja elokuvan sanoman avaamisen lisäksi laajempana tavoitteena oli pohtia, millaista lisäarvoa ja ilmaisuvoimaa nimenomaan kokeelliset kerronnan muodot tuovat tarkastelemaani dokumenttielokuvaan ja dokumenttigenreen laajemmin.

Teoreettinen viitekehys muodostui dokumenttielokuvaa, käsikirjoittamista, semiotiikkaa ja dramaturgiaa käsittelevistä lähteistä. Tutkimusaineistona toimi Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen ohjaama 14-minuuttinen Hanasaari A -dokumenttielokuva, joka kuvaa Helsingissä sijainneen vanhan hiilivoimalaitoksen purkuoperaatiota. Aineistoelokuva on otollinen kuvatulkinnalle siksi, ettei siitä löydy lainkaan henkilöhaastatteluja tai selittävää kommentaaria, vaan elokuvassa tukeudutaan yksinomaan kokeellisiin kerronnan keinoihin, kuten timelapse-otoksiin ja videokuvan sekä grafiikan yhdistelyyn. Tarkastelin Hanasaari A:n keskeisimpiä kohtauksia ensin ilmeisellä ja denotatiivisella tasolla, minkä jälkeen tulkitsin otosten herättämiä konnotatiivisia lisämerkityksiä ja teoksen yleistä sanomaa.

Kvalitatiivisen tutkimuksen tuloksena argumentoin, että Hanasaari A onnistuu vapaalla muodollaan ja kuvakerronnallaan merkityksellistämään tarinalle olennaisimmat elementit, eli henkilöhahmoksi kohotetun voimalaitosvanhuksen ja tämän runollisen kuoleman. Selittävän raportoinnin, asiantuntijoiden haastattelujen tai muun kovan tiedon esittämisen sijaan elokuvan harkitut esityskeinot korostavat kokemuksellisuutta, ihmetystä ja yleisön vapaata tulkintaa. Katsoja herätetään esimerkin ja kokemuksellisen tiedon avulla pohtimaan kaupunkikuvan muutosta laajempana ilmiönä.

Perinteisestä dramaturgiasta ja selittävästä tyylistä tietoisesti poikkeava dokumentti voi entuudestaan syventää dokumenttielokuvan tarinallisia pyrkimyksiä ja ilmaisuvoimaa häiritsemättä katsojan omaksumaa todellisuuskuvaa. Kokeellisuus ja runollinen muoto antavat katsojalle mahdollisuuden ymmärtää aihetta emotionaalisesti – elokuvan dokumentaarista luonnetta horjuttamatta.

Tämän opinnäytetyön löydökset ja oivallukset kannustavat elokuvauksesta, dokumenttielokuvista ja elokuvan kokeellisuudesta kiinnostuneita ammattilaisia hyödyntämään kokeellisia tekniikoita ja implisiittistä kerrontaa varteenotettavina viestinnällisinä välineinä niin tuotannollisissa kuin pedagogisissa konteksteissa.

The purpose of this thesis was to analyse the experimental visual narration techniques in the documentary film Hanasaari A (2009) in order to interpret the implied connotations hidden in the film’s often surrealist imagery. Furthermore, this thesis aims to evaluate the narrative potential of experimental filmmaking and dramaturgy in the documentary film genre.

Hanasaari A is a 14-minute experimental documentary film, which depicts the final moments and the eventual demolition of the Hanasaari A electric power plant located in Helsinki. As opposed to a traditional expository documentary with interviews and commentary, Hanasaari A relies solely on experimental techniques, e.g., timelapse-photography, animation, and extensive video compositing.

The theoretical framework of this thesis consists of reference works from the fields of film, documentarism, dramaturgy and semiotics. Applying the Barthesian semiotic tradition, distinct visual elements from selected scenes are first described plainly (denotations), followed by a subjective and cultural decoding of their implied meanings (connotations).

Via its often mysterious and evocative imagery, Hanasaari A succeeds in capturing the interest and imagination of its audience, encouraging viewers to seek and find meaning in the film’s poetic form. Based on the case study and reflection, one can propose that experimental filmmaking techniques and the poetic mode can further enhance the audience’s ability to emotionally connect with a subject matter, without jeopardizing the documentary function.

This thesis aims to deliver new insight to audiovisual professionals and theoreticians interested in film, documentary filmmaking and experimental filmmaking, encouraging them to consider experimental techniques and implicit narration as powerful storytelling tools.