Valvontaosastojen sairaanhoitajien perehdytysprosessin uudistaminen

Abstract

Parhaimmillaan toimiva perehdytys voi olla kilpailuetu sekä työnantajamielikuvaa parantava tekijä. Sekä työnantajalla että uudella työntekijällä on uuden työsuhteen alkaessa odotukset korkealla. Työnantaja toivoo rekrytoinnin olleen onnistunut ja saavansa pysyvän työntekijän. Työntekijä taas toivoo uuden työyhteisön ottavan hänet lämpimästi vastaan ja että uusi työ vastaa hänen odotuksiaan. Hyvin toteutettu perehdytys varmistaa työntekijän sitoutuvan työhön ja on valmis aloittamaan työnsä mahdollisimman tehokkaasti. Perehdytyksen onnistuminen tuo suuren helpotuksen myös nykyisten työntekijöiden työtaakkaan.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli uudistaa kyselytutkimuksen avulla Päijät-Hämeen keskussairaalan valvontaosastojen (teho-osasto, tehostettu valvontaosasto) sairaanhoitajien perehdytysprosessia. Tavoitteena oli yhtenäistää valvontaosastojen sairaanhoitajien perehdytystä sairaanhoitajan ammatillisen kasvun tukemiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jossa perehdytyksen nykytilannetta kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla sairaanhoitajille (N=65). Kyselyyn vastanneita oli 26, vastausprosentin ollessa 40. Kyselytutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksesta nousseiden teemojen mukaan. Kyselyaineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ristiintaulukoimalla sekä induktiivisella sisällönanalyysillä. Vastaajien taustatiedot kuvattiin frekvenssi- ja prosenttiosuuksina.

Kyselytutkimuksen tulosten mukaan perehdytystä tulisi kehittää tietoisemmin ja perehdytyksen tulisi olla suunnitelmallisempaa. Myös perehdytysajan tulisi tulosten mukaan olla pidempi, jotta siihen voitaisi paremmin panostaa ja perehtyjän kompetenssi kasvaisi. Vastauksissa nousi esille mentoroinnin tarve perehdytyksen yhteydessä. Mentorin määrittely perehtyjälle tuo jatkuvuutta perehtymiselle varsinaisen perehtymisen jälkeen ensimmäisen vuoden ajan sekä helpottaa uuden työntekijän sopeutumista työhön. Opinnäytetyössä tuotettiin yhtenäinen perehdytysprosessikaavio vastaamaan perehdytyksen laadunparantamisen haasteisiin.

Johtopäätöksenä työssä todetaan, että perehdytykselle tulee ottaa käyttöön paremmin strukturoitu perehdytyssuunnitelma, jossa on tilaa yksilölliseen vaihteluun sekä tavoitteet perehtyjälle. Perehdytyksessä tulee kehittää perehdytysmateriaalien saatavuutta, perehdytyksen pituutta sekä perehdyttäjän roolia.