Ohutkalvopintojen pH-mittausmenetelmän kehittäminen ja validointi
Mustonen, Sini (2023)
Mustonen, Sini
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053016062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053016062
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää toimiva pH-mittausmenetelmä ohutkalvoille ja validoida se toimeksiantajan kriteereillä. Opinnäytetyön aihe nousi toimeksiantajan tarpeesta käyttää kyseistä menetelmää tutkimuksissaan, sillä ei ollut aiemmin menetelmää ohutkalvojen pinnan pH-mittaukseen.
Tutkimus toteutettiin kolmella eri koesarjalla. Ensimmäisen koesarjan tuloksista selvisi, että 100 µl 3 M KCl sopi hyvin kyseiselle näytteelle ja sen tuli olla kalvon päällä 10 minuuttia ennen mittausta. Toisen koesarjan tuloksista selvisi, että varmemman ja tasaisemman tuloksen saamiseksi mittaukset tuli suorittaa kalvon keskeltä, ei reunoilta. Kolmannen koesarjan tuloksista selvisi, että elektrodi pystyy havaitsemaan happamuuden ja emäksisyyden muutokset kalvolta.
Validoinnissa ei ollut referenssinäytettä, joten se suoritettiin toimeksiantajan kriteereillä. Toistomittauksia tehtiin viideltä eri kalvolta viitenä päivänä, ja ne antoivat toivottuja tuloksia. Eri päivinä saaduissa tuloksissa ei näkynyt juurikaan eroa. Neljännen kiekon toisen päivän tulokset erosivat merkittävästi sen muista tuloksista, ja tästä syystä se jätettiin tuloksien laskuista. Lineaarisuutta tutkittiin eri happamuuksien antamista tuloksista, joita mitattiin kolmannessa koesarjassa.
Kolmen koesarjan tuloksien perusteella saatiin kehitettyä toimiva menetelmä ohutkalvojen pH-mittaukseen. Toimeksiantajan kriteereillä validoitu menetelmä saatiin toimeksiantajan käyttöön.
Tutkimus toteutettiin kolmella eri koesarjalla. Ensimmäisen koesarjan tuloksista selvisi, että 100 µl 3 M KCl sopi hyvin kyseiselle näytteelle ja sen tuli olla kalvon päällä 10 minuuttia ennen mittausta. Toisen koesarjan tuloksista selvisi, että varmemman ja tasaisemman tuloksen saamiseksi mittaukset tuli suorittaa kalvon keskeltä, ei reunoilta. Kolmannen koesarjan tuloksista selvisi, että elektrodi pystyy havaitsemaan happamuuden ja emäksisyyden muutokset kalvolta.
Validoinnissa ei ollut referenssinäytettä, joten se suoritettiin toimeksiantajan kriteereillä. Toistomittauksia tehtiin viideltä eri kalvolta viitenä päivänä, ja ne antoivat toivottuja tuloksia. Eri päivinä saaduissa tuloksissa ei näkynyt juurikaan eroa. Neljännen kiekon toisen päivän tulokset erosivat merkittävästi sen muista tuloksista, ja tästä syystä se jätettiin tuloksien laskuista. Lineaarisuutta tutkittiin eri happamuuksien antamista tuloksista, joita mitattiin kolmannessa koesarjassa.
Kolmen koesarjan tuloksien perusteella saatiin kehitettyä toimiva menetelmä ohutkalvojen pH-mittaukseen. Toimeksiantajan kriteereillä validoitu menetelmä saatiin toimeksiantajan käyttöön.
