Yksilöllisten vahvuuksien tunnistaminen ja huomioiminen esihenkilötyössä: erityisherkän työntekijän työhyvinvoinnin ja tuottavuuden tukeminen

Abstract

Lähtökohtana opinnäytetyössä on vahvistaa tutkimuksen keinoin tietoutta siitä, miten työntekijöiden erilaiset vahvuudet saadaan palvelemaan liiketoimintaa. Kiinnostuksen kohteena on selvittää, miten varmistetaan, että nopeatempoisessa ja muutoksia tulvivassa työelämässä onnistutaan huolehtimaan erityisherkkien työntekijöiden työhyvinvoinnista ja hyödyntämään heidän taitojaan ja kyvykkyyttään. Työllä halutaan edesauttaa esihenkilötyössä toimivia sisäistämään, että menestyvä tiimi koostuu erilaisista yksilöistä.

Työssä tarkasteltiin johtamiskulttuurin muutosta kohti ihmisorientoituneempaa, yksilöllisempää suuntaa. Tämän päivän käsitykset onnistuneesta ja hyväksyttävästä johtamiskulttuurista poikkeavat merkittävästi sadan vuoden takaisesta. Maailmaa muuttaneet sodat sekä kehitys teollisuudessa ovat aina muokanneet johtamiskulttuuria, ja vuosikymmenten varrella yksittäiset tutkijat ovat nousseet teorioillaan historiankirjoihin luomalla uusia, aikanaan mullistavia käytänteitä. Erityisherkkyys, joka terminä on vielä melko tuore, otettiin tutkimuksen kohteeksi yhtenä yksilöllisyyden ja työntekijöiden moninaisuuden ilmentymänä. Työntekijöitä ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä ryhmittelemään herkkiin ja vähemmän herkkiin, sillä yksilön persoonallisuus koostuu aina monista ulottuvuuksista ja tietyt piirteet saattavat erilaisessa toimintaympäristössä ja elämäntilanteessa näyttäytyä vahvemmin. Merkityksellistä kuitenkin on, että erityisherkkyydelle on tunnistettu tyypillisiä ominaisuuksia ja taitoja. Erityisherkillä on aiempien tutkimusten valossa usein samantyyppisiä vahvuuksia ja liiketoiminnan kannalta merkittäviä kykyjä, ja toisaalta epävarmuuksia, joita molempia onnistuneella esihenkilötyöllä pystytään tukemaan.

Tutkimusosiossa haastateltiin työelämäkumppaniyrityksen palveluksessa toimivia esihenkilöitä. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita heidän näkemyksistään yksilöllistä johtamista kohtaan, omista toimintamalleistaan esihenkilötyössä ja etenkin erityisherkiksi kokemiensa johdettaviensa kanssa toimimisesta. Yksilöhaastattelujen (n=13) perusteella havaittiin, että esihenkilöillä on pääsääntöisesti vahva usko yksilöllisen johtamisotteen hyödyllisyyteen. Aineistosta tunnistettiin yhteneviä toimintatapoja yksilöllisyyden huomiointiin ja aito halu omien johdettaviensa kyvykkyyksien esiin nostamiseen ja hyvinvoinnista huolehtimiseen. Esihenkilötyön haasteita tunnistettiin ja yksilöllisen johtamisen koettiin myös olevan tasapainottelua johdettavien riittävän tuntemisen ja yksityisyyden kunnioittamisen välillä. Tukea koettiin olevan saatavilla, vaikka useampi esihenkilö arjessa kokikin olevansa oikeutettu, tai päätyvänsä, vahvasti itsenäisesti viemään käytännön tekemiseen organisaation yhteisen ohjeistuksen mukaisen johtamiskulttuurin. Työn tuloksissa on esihenkilökokemusten ohella nostettu pohdintaan arjen tilanteita, joissa erityisherkkien työntekijöiden vahvuuksia saadaan entistä paremmin valjastettua tuottavuudeksi. Kehittämisehdotuksissa on huomioitu esihenkilöiden huomiot herkkien työntekijöiden hyvistä, liiketoimintarajat ylittävistä yhteistyökyvyistä, taidosta tuottaa syvällisen pohdinnan kautta luovaa ideointia ja osaamisesta tarkastella yksityiskohtaisesti kokonaisuuksia.