Millaista seksuaalikulttuuria media ylläpitää ja luo? Seksijournalismi Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä
Heiskanen, Helena (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053116341
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053116341
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin laadullisen analyysin keinoin, millaista seksuaalikulttuuria media ylläpitää, edistää ja luo. Tarkastelun kohteena olivat Helsingin Sanomien ja Iltalehden seksiaiheiset artikkelit, jotka oli julkaistu aikavälillä 1.10.2022-31.3.2023.
Tietoperustassa pureuduttiin aiheen ja analyysin kannalta olennaisimpiin käsitteisiin. Lisäksi tehtiin pieni katsaus seksijournalismiin liittyvään aiempaan keskusteluun.
Analyysiosiossa tarkastellaan puolen vuoden seurantajakson aikana julkaistujen artikkelien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tarkastelun alla ovat erityisesti seuraavat seikat: Millaisia sukupuolirooleja ja stereotyyppejä media edistää? Ketkä pääsevät ääneen ja ketkä eivät? Millaiset piirteet korostuvat seksijournalismin kuvakerronnassa?
Analyysin perusteella on selvää, että nykyisenlainen seksijournalismi edistää ja ylläpitää erityisesti sukupuolirooleihin liittyviä stereotypioita. Nainen asetetaan toistuvasti seksualisoituun rooliin, jossa automaattisesti oletetaan, että nainen nauttii olla seksuaalisesti latautuneen huomion kohteena. Naisen alastomuutta näytetään avoimesti myös yhteyksissä, joissa se ei ole olennaista tiedonvälityksen kannalta. Samaan aikaan miesten paljaan pinnan näyttö rajataan minimiin.
Jutuissa eivät pääse ääneen iäkkäämmät ihmiset tai vammaiset, eivätkä he näy kuvastossa. Ääneen ja näkyviin pääsevät lähinnä nuoret aikuiset tai varhaisen keski-iän kynnyksellä olevat.
Seksijournalismi myös ylläpitää ja täten samalla edistää hyvin kapeaa ulkonäköihannetta. Valtaosa juttujen kuvissa esiintyvistä ihmisistä on valkoihoisia, hoikkia ja klassisen kauniita tai komeita.
Ihanteellisena parisuhteena pidetään parisuhdetta, jossa on kaksi osapuolta: mies ja nainen. Media ylläpitää ja edistää valinnoillaan heteronormatiivisuutta ja toistaa kapeaa käsitystä parisuhteista.
Analyysin tuloksista käy myös ilmi, että seksijournalismia tehdään vahvasti naisnäkökulman kautta. Naiset kirjoittavat naisista naisille. Miesten ääni on häivytetty vahvasti taka-alalle.
Opinnäytetyön lopuksi pohditaan analyysin tulosten syitä, taustoja ja merkityksiä. Median ja seksuaalikulttuurin välistä yhteyttä tarkastellaan kriittisesti sekä ideoidaan potentiaalisia jatkotutkimusaiheita.
Tietoperustassa pureuduttiin aiheen ja analyysin kannalta olennaisimpiin käsitteisiin. Lisäksi tehtiin pieni katsaus seksijournalismiin liittyvään aiempaan keskusteluun.
Analyysiosiossa tarkastellaan puolen vuoden seurantajakson aikana julkaistujen artikkelien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tarkastelun alla ovat erityisesti seuraavat seikat: Millaisia sukupuolirooleja ja stereotyyppejä media edistää? Ketkä pääsevät ääneen ja ketkä eivät? Millaiset piirteet korostuvat seksijournalismin kuvakerronnassa?
Analyysin perusteella on selvää, että nykyisenlainen seksijournalismi edistää ja ylläpitää erityisesti sukupuolirooleihin liittyviä stereotypioita. Nainen asetetaan toistuvasti seksualisoituun rooliin, jossa automaattisesti oletetaan, että nainen nauttii olla seksuaalisesti latautuneen huomion kohteena. Naisen alastomuutta näytetään avoimesti myös yhteyksissä, joissa se ei ole olennaista tiedonvälityksen kannalta. Samaan aikaan miesten paljaan pinnan näyttö rajataan minimiin.
Jutuissa eivät pääse ääneen iäkkäämmät ihmiset tai vammaiset, eivätkä he näy kuvastossa. Ääneen ja näkyviin pääsevät lähinnä nuoret aikuiset tai varhaisen keski-iän kynnyksellä olevat.
Seksijournalismi myös ylläpitää ja täten samalla edistää hyvin kapeaa ulkonäköihannetta. Valtaosa juttujen kuvissa esiintyvistä ihmisistä on valkoihoisia, hoikkia ja klassisen kauniita tai komeita.
Ihanteellisena parisuhteena pidetään parisuhdetta, jossa on kaksi osapuolta: mies ja nainen. Media ylläpitää ja edistää valinnoillaan heteronormatiivisuutta ja toistaa kapeaa käsitystä parisuhteista.
Analyysin tuloksista käy myös ilmi, että seksijournalismia tehdään vahvasti naisnäkökulman kautta. Naiset kirjoittavat naisista naisille. Miesten ääni on häivytetty vahvasti taka-alalle.
Opinnäytetyön lopuksi pohditaan analyysin tulosten syitä, taustoja ja merkityksiä. Median ja seksuaalikulttuurin välistä yhteyttä tarkastellaan kriittisesti sekä ideoidaan potentiaalisia jatkotutkimusaiheita.