Työn vaatimukset ja voimavarat asiantuntijaorganisaatiossa

Abstract

Työelämän hektisyys ja kuormittavuuden kasvu on johtanut henkisen kuormittumisen, työperäisen stressin ja työuupumuksen lisääntymiseen. Työperäisen stressin ja työuupumuksena taustalla on useimmiten epätasapaino työn vaatimusten ja työn voimavarojen välillä. Työn vaatimusten ja työn voimavarojen -malli (TV-TV- malli) kehitettiin alun perin selvittämään työuupumukselle ennustavia tekijöitä ja sen olettamuksena on, että kaikki työn ominaisuudet voidaan jakaa joko työn vaatimuksiin tai työn voimavaroihin, jotka koostuvat työn fyysisistä, sosiaalisista ja organisatorisista tekijöistä. Mallin mukaan runsaat työn voimavarat johtavat työn imuun ja korkeampaan työmotivaatioon, jotka on tunnistettu stressiltä ja uupumukselta suojaavina tekijöinä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata yhden yksityisen terveysalan asiantuntijaorganisaation työntekijöiden kokemuksia stressiä aiheuttavista työn vaatimuksista ja työn voimavaroista. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa työperäistä stressiä ennaltaehkäisevä toimintamalli osaksi organisaation työhyvinvointisuunnitelmaa. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jonka aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Organisaatiossa (N=10) haastateltiin (n=5) asiantuntijatyötä tekevää työntekijää. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla.

Tuloksena haastatellut asiantuntijat kokivat työssään sekä vaatimuksia että voimavaroja työn fyysisissä, sosiaalisissa, organisatorisissa sekä työmotivaatioon vaikuttavissa tekijöissä. Asiantuntijat kokivat työn vaatimuksiksi tekijät, jotka haittasivat ja vaikeuttivat työn tavoitteiden saavuttamista tai heikensivät motivaatiota työn tekemiseen. Merkittävimmiksi stressitekijöiksi koettiin työn organisointiin liittyvät tekijät, kuten tehtävien ja roolien epäselvyys, projektinhallinta sekä kokemus oman osaamisen rajallisuudesta. Muita vaatimuksia olivat työympäristön häiriötekijät ja työskentelyn keskeytyminen, työilmapiiriin ja tiimityöhön kielteisesti vaikuttavat tekijät, kuten kiire ja haasteet kommunikaatiossa. Työn vaatimukset vaikuttivat heikentävästi työstä palautumiseen.

Työn voimavaroiksi koettiin tekijät, jotka auttoivat suoriutumaan työtehtävistä paremmin, vähensivät työn vaatimuksia sekä innostivat ja motivoivat työn tekemiseen. Tärkeimmiksi voimavaroiksi koettiin hyvä työyhteisö ja työilmapiiri, inhimillinen organisaatiokulttuuri, mahdollisuus yhdistää työ ja vapaa-aika, työn joustavuus sekä vaikutusmahdollisuudet. Lisäksi kehittymis- ja uramahdollisuudet koettiin tärkeäksi voimavaraksi ja lisäsivät työmotivaatiota. Työn sisällöllä koettiin olevan paljon merkitystä työmotivaation kokemiseen ja sitä edisti sen kokeminen merkitykselliseksi ja mielekkääksi, kun taas työn sujumattomuus heikensi työmotivaatiota. Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan pitää, että organisaatiossa stressin ja työuupumuksen ennaltaehkäisyn kannalta merkittäviä tekijöitä ovat kognitiivinen ergonomia, työstä palautuminen, sosiaalinen ilmapiiri ja tiimityö, työn organisointi ja työn hallinta, ammatillisen kehittymisen tukeminen sekä työmotivaatio. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi toimintamalli, johon koottiin tietoa hyviksi todetuista toimintatavoista, joilla organisaatiossa voidaan nämä tekijät ottaa huomioon päivittäisessä toiminnassa.