Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan nuoren hoito : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon ja muiden nuorten mielenterveyspalvelujen kysyntä ja käyttö ovat lisääntyneet voimakkaasti. Nuorista noin 20–25 % kärsii yhdestä tai useammasta mielenterveyden häiriöstä. Jopa puolet psykiatrista osastohoitoa saavista nuorista kärsivät epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, joten sairaanhoitajana on hyödyllistä tuntea, minkälainen häiriö on kyseessä ja minkälaista hoitoa nuorille voidaan tarjota. Viime vuosien aikana epävakaan persoonallisuuden sekä epävakaiden piirteiden hoitoon on kehitetty lupaavia hoitomuotoja, joiden keskiössä ovat tunteiden ja käytöksen säätelyn sekä itsetuhokäyttäytymisen käsittely. Häiriöstä kärsivän hoidossa keskeisessä roolissa ovat psykoterapeuttiset menetelmät, joita voidaan tarvittaessa yhdistää muihin hoitomuotoihin.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä hoitomuotoja nuoren epävakaaseen persoonallisuushäiriöön on olemassa ja millaisia haasteita epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan nuoren hoitoon liittyy. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajille sekä alan opiskelijoille nuorten epävakaan persoonallisuushäiriön hoidosta ja hoitoon liittyvistä haasteista.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhteensä kahdeksan englanninkielistä tutkimusta, jotka kerättiin kolmesta eri hoito-, lääke- ja terveystieteellisistä tietokannoista, joita olivat CINAHL, PubMed ja ProQuest Central. Hakua täydennettiin manuaalisella haulla.

Tuloksissa ilmeni, että nuorten epävakaata persoonallisuushäiriötä voidaan hoitaa eri terapeuttisin menetelmin sekä lääkehoitoa hyödyntäen. Erään tutkimuksen avulla selvisi, että monista eri menetelmistä kognitiivinen käyttäytymisterapia oli selkeästi yleisin kliinikkojen käyttämä terapeuttinen interventio. Yleisimmin määrätty lääke epävakaaseen persoonallisuushäiriöön oli jokin fenotiatsiini luokan antipsykoottisista lääkkeistä. Hoitoa voidaan toteuttaa myös muita mielenterveyshuollon palveluita käyttäen, joita ovat esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen tapaaminen ja tukea antava neuvonta. Tuloksissa nousi esiin nuorten hoitoon liittyviä haasteita, joita olivat haasteet hoidon onnistumisessa, resurssien puute, lisätutkimuksen tarve hoidosta ja perheeseen liittyvät haasteet.

Johtopäätöksinä todettiin, että nuorten epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa käytetään erilaisia terapeuttisia lähestymistapoja, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja lääkehoitoa, mutta tehokkaampien hoitomenetelmien kehittämistarve on ilmeinen. Resurssien puute ja haasteet hoitoon pääsyssä ovat yleisiä, ja vanhempien roolia nuoren hoitotulokseen tulisi tutkia. Lisätutkimusten avulla saataisiin näyttöä myös hoitotulosten säilymisestä hoidon päätyttyä.