Kuopparinnan kuvantaminen: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Kuopparinta (pectus excavatum) on yleisin rintakehän epämuodostuma tai kehityshäiriö, jonka ominaispiirteenä on kuopalle painunut rintalasta. Kuopparinta voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai vasta murrosiän kasvupyrähdyksen myötä, ja pojilla sitä arvioidaan esiintyvän useammin kuin tytöillä. Kuopparinta voidaan korjata kirurgisesti niin huomattavan ulkonäköhaitan kuin syvän kuopparinnan aiheuttamien oireidenkin vuoksi. Rintakehän kuvantaminen on olennainen osa kuopparinnan vaikeusasteen määrittelyä sekä korjausleikkauksen suunnittelua. Kuvantamismenetelmillä saadaan informaatiota niin kuopan syvyydestä kuin sen mahdollisista vaikutuksista sydämeen tai keuhkotoimintoihin.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla ja koota yhteen kuopparinnan kuvantamiseen käytettäviä kuvantamismenetelmiä hyödyntäen eri tietokantojen tutkimusartikkeleita. Tavoitteena oli selvittää, mitä kuvantamismenetelmiä kuopparinnan tutkimiseen ja arvioimiseen käytetään ja millaisia ominaisuuksia, hyötyjä ja haasteita näihin menetelmiin liittyy. Tutkimuskysymyksenä oli: ”minkälaisia kuvantamismenetelmiä kuopparinnan tutkimiseen, vaikeusasteen arvioimiseen ja leikkausta edeltävään suunnitteluun käytetään?” Koska kuopparinnasta löytyy hyvin vähän tietoa ja kirjallisuutta suomen kielellä, tämän opinnäytetyön yhtenä tavoitteena oli myös tarjota aiheesta suomenkielistä tietoa kuvantamisnäkökulmasta.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin kolmeen kansainväliseen tietokantaan, joiden tuloksista seulottiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla artikkeleita otsikon, tiivistelmän ja koko tekstin perusteella. Katsauksen tutkimusaineistoon valikoitui lopulta 14 artikkelia, joista esiin nousseet kuvantamismenetelmät ja niihin liittyviä ominaisuuksia luokiteltiin teema-analyysin keinoin.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan kuopparinnan arvioimiseen ja leikkausta edeltävään kuvantamiseen käytettäviä menetelmiä olivat tietokonetomografiakuvaus, natiiviröntgenkuvaus, magneettikuvaus sekä ultraääni- eli kaikukuvaus. Tuloksissa käsiteltiin kuhunkin modaliteettiin liittyviä hyötyjä, haasteita, kuvausteknisiä ominaisuuksia sekä esimerkiksi suositeltavia kuvausprotokollia ja -sekvenssejä kuopparinnan kuvantamisessa. Lisäksi tuloksissa tarkasteltiin eri kuvantamismenetelmien soveltuvuutta kuopparinnan kuvantamiseen, niiden vertailua, keinoja säteilyannoksen optimointiin sekä kuvauksen aikaisen hengitysvaiheen merkitystä.