Kohti kumppanuutta : Kehitysvammaisten asukkaiden lähiomaisten kokemuksia yhteistyöstä ryhmäkotien työntekijöiden kanssa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla kehitysvammaisten asukkaiden lähiomaisten kokemuksia yhteistyöstä erään yksityisen sosiaalialan yrityksen ryhmäkotien työntekijöiden kanssa. Tarkoituksena on myös kuvailla, mitä kehittämisehdotuksia lähiomaisilla on yhteistyöstä. Tutkimustulosten perusteella ryhmäkotien työntekijät voivat kehittää yhteistyötä lähiomaisten kanssa.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tapaustutkimus, jossa on piirteitä fenomenologisesta tieteenfilosofiasta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla haastattelemalla kahdeksan asukkaan lähiomaista. Aineiston analysoinnissa sovellettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Lähiomaisten kokemukset yhteistyöstä työntekijöiden kanssa vaihtelivat. Tiedonkulussa ja yhteydenpidossa oli puutteita, ja omaisten täytyi olla yhteydenpidossa itse hyvin aktiivisia. Omaiset toivoivat, että työntekijät pitäisivät heihin säännöllisesti yhteyttä. Omaiset toivoivat enemmän avoimuutta ja rehellisyyttä yhteistyössä ja sitä, että työntekijöillä olisi enemmän aikaa kohdata omaiset. Omaiset toivoivat myös, että työntekijät ottaisivat yhteistyössä paremmin huomioon omaisten asiantuntijuuden asukkaana olevan lapsensa tai sisaruksensa suhteen.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että yhteistyön toimivuuteen vaikuttivat työntekijöiden yksilöllinen ote ja asennoituminen työhönsä. Omaisten kohtaamisessa tarvittaisiin yhtenäisempien toimintamallien muodostamista ja yhteistyön kehittämistä kohti tasa-arvoista kumppanuutta.

The aim of this thesis is to describe the experiences that close relatives of residents in group homes for people with developmental disabilities have in cooperating with the staff of the group homes. The aim is also to describe the close relatives’ proposals for how to develop the cooperation between the staff and the relatives. With the results of this thesis, the staff of the group homes can make improvements in the cooperation with the residents’ relatives.

This thesis is a qualitative case study with characteristics of phenomenological philosophy of science. The research material was gathered by conducting theme-interviews interviewing the close relatives of eight residents. The research material was analysed applying a theory-guided contents-analysis.

The experiences of the close relatives in cooperating with the staff varied. The flow of information and the communication between the staff and the close relatives were insufficient and the relatives had to be very active in the communication. The relatives wished that the staff would keep regular contact with them. The relatives wished for more openness and honesty in cooperation and that the staff would have more time for the relatives. One more wish was that the staff would take the relatives’ expertise on their child or sibling more into account in the cooperation.

Based on the results of the thesis, it can be concluded that the success of the cooperation depended on the staff members’ individual approach and attitude towards their work. There would be a need for more coherent guidelines in cooperating with the relatives, and the cooperation should be developed more towards equal partnership.