Vanhusten intiimien elämänalueiden tukemis- ja kehittämismahdollisuuksien kartoittaminen asiantuntijahaastattelujen avulla : voimaannuttamisen haasteet ja mahdollisuudet laitosympäristössä

Abstract

Työn tarkoituksena oli tutkia, sekä löytää asiantuntijahaastattelujen avulla malleja ja menetelmiä geriatristen laitospotilaiden henkisten, fyysisten, sekä intiimien osa-alueiden tukemiseksi. Näiden mallien ja menetelmien tavoitteena oli parantaa laitospotilaiden itsenäisyyttä, sekä vahvistaa toimintakykyä voimaannuttamisen, sekä paremman kommunikaation avulla.

Työtä varten haastateltiin saksalaisia sosiaalialan ammattilaisia ja heidän ammatillisten kokemuksiensa perusteella pyrittiin kaavoittamaan ongelmakohtia, sekä avun tarpeellisuutta tulevaisuudessa, liittyen vanhusten intiimien elämänalueiden tukemiseen ja mahdollistamiseen. Haastattelut nauhoitettiin, kirjoitettiin puhtaaksi ja käännettiin, jonka jälkeen materiaalille suoritettiin kvalitatiivinen sisältöanalyysi.

Sisältöanalyysit osoittavat selkeitä ongelmakohtia liittyen vanhusten seksuaaliseen itsenäisyyteen ja toimintakykyyn laitosasumismuodoissa. Konservatiivisten ideologioiden ja asian arkaluontoisuuden vuoksi laitosten työntekijöiden ja asukkaiden välisessä kanssakäymisessä on havaittavissa selkeitä puutteita. Tämän lisäksi esimerkiksi dementiapotilaiden arvaamattomuus asettaa työntekijät ajoittain myös vaarallisiin tilanteisiin, joista etenkin seksuaalisuussävytteiset tilanteet ovat henkilökunnalle sekä fyysisesti, että henkisesti raskaita. Näiden tilanteiden totaalinen välttäminen on laitosasumismuodoissa mahdotonta, mutta koulutuksen selkeät puutteet nostetaan useasti esiin henkilökunnan toimesta. Saksalaiselta sosiaalialan koulutukselta toivotaan parempaa valmistavaa ja ennaltaehkäisevää otetta, jotta arkaluontoisten asioiden käsittely niiden tapahtuessa ei olisi niin arvaamatonta.

Kommunikaatio nousee esiin tärkeänä työkaluna avoimuuden kulttuurin kehittämisessä, ja laitospotilaiden läheisten toiveet ovat usein myös keskeisessä roolissa sitä kehittäessä. Ulkoisen avun lisääminen on sosiaalialan ammattilaisten mukaan myös kriittinen voimavara laitospotilaiden seksuaalisuuden tukemisessa, johon valitettavasti riittäviä resursseja ei usein kuitenkaan ole. Ulkoisella avulla viitataan haastatteluissa niin erityisen seksuaalisen koulutuksen saaneisiin sosiaalialan ammattilaisiin, kuin myös seksityöläisiin. Vanhusten seksuaalisuuteen liittyvät tabut ovat viime vuosina vähentyneet ja yleinen ilmapiiri on nykyään myönteisempi. Rahoitus, ja sen myötä resurssien puute nousee kuitenkin suurimmaksi haasteeksi tulevaisuudessa.