Työuupunut digitaalisella hoitopolulla - hoitoon sitoutumisen edistäminen työpsykologien näkökulmasta

Abstract

Digitalisoituvassa tietoyhteiskunnassa työelämä on käynyt läpi nopeaa muutosta viime vuosina. Manuaalinen työ on vähentynyt ja psyykkiseen toimintakykyyn kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet. Vaikka muutos on tuonut mukanaan myös myönteisiä asioita kuten työn imun kokemusten lisääntymistä on kääntöpuolena työn henkisen kuormittavuuden ja psyykkisten oireiden kasvu. Pitkään jatkuessaan työstä aiheutuva kuormitus ja sen aiheuttama stressi voi altistaa työuupumukselle, joka on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila. Tämän opinnäytetyön tutkimus keskittyy työuupumuksen hoitoon tarkoitettuun valmennuskokonaisuuteen, joka koostuu digitaalisen sisällön, etätuen ja työpsykologin tapaamisten kombinaatiosta. Hoitokokonaisuutta tarjoaa yksityinen työterveyspalveluja tarjoava lääkäriasema, jonka kanssa tutkimus on toteutettu yhteistyössä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia kokemuksia valmentajana toimivilla työpsykologeilla on osin digitaalisesti toteutetusta työuupumuksen hoidosta ja asiakkaan omahoidon sekä hoitoon sitoutumisen tukemisesta. Työn tavoitteena oli tunnistaa tutkittuun tietoon perustuvia keinoja asiakkaan hoitoon sitoutumisen edistämiseksi ja kehittää sitä kautta työuupumuksen digitaalista hoitopolkua.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena (n=5) ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavat olivat digitaalista valmennusta työssään hyödyntäviä työpsykologeja eri puolilta Suomea. Tutkimusaineiston analyysi tehtiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tutkimustuloksissa nousee valmentajan aktiivisen roolin merkitys asiakkaan hoitoon sitoutumisessa. Ensimmäinen johtopäätös on, että valmentajan aktiivinen yhteydenpito asiakkaaseen kaikissa hoidon vaiheissa tukee asiakkaan sitoutumista hoitoon ja siihen kannattaa osin digitaalisesti toteutettavassa hoidossa panostaa. Toisena johtopäätöksenä nousee tarve syventää ammattilaisten ymmärrystä ja osaamista suhteessa rooliinsa valmentajana ja asiakkaan omahoidon tukijana. Tämä liittyy muun muassa hoidon tavoitteiden asettamiseen, sekä motivaation kartoittamiseen ja ylläpitämiseen. Kolmas johtopäätös on, että hoitomuodon sopivuutta arvioitaessa alkuhaastatteluun tulisi panostaa systemaattisesti ja huolellisesti. Jos jo hoitoa aloitettaessa jokin osa-alue antaa viitettä siitä, että hoitomuoto ei välttämättä ole asiakkaalle sopivin, tulisi pohtia muita asiakkaan tilannetta paremmin palvelevia vaihtoehtoja.