Esihenkilön vuorovaikutustaitojen merkitys lähitilanteessa
Maxhuni, Ideal (2023)
Maxhuni, Ideal
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521300
Tiivistelmä
Johtajuudesta ja sen osa-alueista on keskusteltu ja puhuttu enemmän kuin koskaan. Tähän vaikuttaa yhteiskunnallinen muutos ja teknologian kehitys. Ihmiset ovat yhä tietoisempia hyvästä johtajuudesta ja kynnys vaihtaa oma työpaikka on todella matala, jos tulee kohdelluksi epäreilusti tai epäkunnioitetusti. Koska tietoa on nykypäivänä todella paljon saatavissa, sekä hyvien että huonojen johtajien toiminta on tarkkailun kohteena. Nykyään työvoimassa on uuden sukupolven edustajia, joiden työntekoon kohdistuvat odotukset ja työskentelytavat eivät välttämättä sovi vanhemman sukupolven työskentelymenetelmiin.
Yksi keskeisimmistä osa-alueista on vuorovaikutustaidot, joita tutkittiin tässä työssä. Tarkoituksena oli tuoda niiden merkitystä esille ja miten niitä voitaisiin kehittää, sekä tarkastella vuorovaikutustaitojen konkreettista käyttöä johtajuudessa. Monen tutkimuksen ja kirjallisuuden pohjalta voidaan todeta, että vuorovaikutustaidot ovat yksi tärkeimmistä johtotehtävissä toimivien henkilöiden taidoista.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin johtajuuden, esihenkilön ja vuorovaikutustaitojen määritelmiä sekä niiden yhteyttä toisiinsa. Koska tutkimus kohdistui palvelualan esihenkilöihin, korkeamman tason johtajien vuorovaikutustaitojen puutetta henkilöstön kanssa ei huomioitu. Tutkimuksessa tarkasteltiin esihenkilöiden toimintaa kiinnittämällä huomion heidän mielipiteisiinsä ja työskentelymenetelmiin. Tarkastelu kohdistui kahden henkilön kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen, joissa olivat esihenkilö ja työntekijä. Valittiin kuusi eri esihenkilöä, joille tehtiin teemahaastattelu. Kysymykset haastatteluun olivat samat jokaiselle haastateltavalle. Sen jälkeen tehtiin havainnointi, missä tarkasteltiin vuorovaikutustaitojen käyttöä lähitilanteessa.
Jokainen esihenkilö toi esiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia haastattelussa ja havainnoinnissa. Vuorovaikutustaitojen tärkeys ja käyttötarkoitus olivat tiedossa kaikilla haastateltavilla esihenkilöillä. Jokaisen esi-henkilön näkemys vuorovaikutustaidoista perustui heidän omiin kokemuksiinsa. Haastatteluiden jälkeen suoritettiin havainnointi heidän toiminnastaan ja kävi ilmi, että esihenkilöt tunsivat henkilöstönsä hyvin ja tiesivät, miten he toimivat. Lisäksi käytettiin jatkuvasti äänensävyä vuorovaikutustyökaluna ja se näkyi henkilöstössä suoraan, miten he vastaanottivat viestin. Kehittämisehdotuksina nousi esihenkilöiden psykologian parempi tuntemus vuorovaikutuksissa, kasvojen ilmeiden ja eleiden ilmaisu ja huumorin käyttäminen. There has been more discussion and talk about leadership and its aspects than ever before. This is influ-enced by societal change and technological development. People are increasingly aware of good leadership and the threshold to leave one's job is low if they are treated unfairly or disrespectfully. This has raised managers' awareness of their skills and competencies. Since information is spread very easily accessible today, the actions of both good and bad managers are under scrutiny more than ever. However, it also should be noted that nowadays workforce represents of new generations whose expectations and working methods may not necessarily fit into professional practices formed in past decades. Leadership is multidimensional phenomenon consisting of numerous elements. Each element is significant for effective management and one area alone is not sufficient for successful leadership. One of the key components is interaction skills, which were studied in the thesis. The purpose was to highlight their importance and how they could be developed, as well as to examine the practical use of interaction skills in a leadership position.
The thesis reviewed the definitions of leadership, leader, interaction skills and their relationship to each other. Since the research was conducted among immediate managers in the service industry, the upper-level managers were excluded for their lack of interaction with the personnel. The research analyzed the supervisor’ opinions and actions. The research focused on the face-to-face interaction of a supervisor and an employee. Six different managers from different backgrounds were chosen for thematic interview and were asked the same questions for each interviewee. After that, an observation was concluded to examine the use of interaction skills in practice.
The study showed similarities and differences in the supervisors found in the interview and observation. Every supervisor was aware of the importance of interaction skills and their purpose. Each supervisor's opinion about interaction skills was based on their experiences. After the interviews, observation of their actions revealed that supervisors relied heavily on the element of familiarity, meaning that the supervisors were already familiar with their employees and knew how they operated. In addition, the tone of voice was used extensively, and it was evident how the staff received the message. Suggestions for improvement included better understanding of psychology in interactions and use of facial expressions and gestures as well as humor.
Yksi keskeisimmistä osa-alueista on vuorovaikutustaidot, joita tutkittiin tässä työssä. Tarkoituksena oli tuoda niiden merkitystä esille ja miten niitä voitaisiin kehittää, sekä tarkastella vuorovaikutustaitojen konkreettista käyttöä johtajuudessa. Monen tutkimuksen ja kirjallisuuden pohjalta voidaan todeta, että vuorovaikutustaidot ovat yksi tärkeimmistä johtotehtävissä toimivien henkilöiden taidoista.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin johtajuuden, esihenkilön ja vuorovaikutustaitojen määritelmiä sekä niiden yhteyttä toisiinsa. Koska tutkimus kohdistui palvelualan esihenkilöihin, korkeamman tason johtajien vuorovaikutustaitojen puutetta henkilöstön kanssa ei huomioitu. Tutkimuksessa tarkasteltiin esihenkilöiden toimintaa kiinnittämällä huomion heidän mielipiteisiinsä ja työskentelymenetelmiin. Tarkastelu kohdistui kahden henkilön kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen, joissa olivat esihenkilö ja työntekijä. Valittiin kuusi eri esihenkilöä, joille tehtiin teemahaastattelu. Kysymykset haastatteluun olivat samat jokaiselle haastateltavalle. Sen jälkeen tehtiin havainnointi, missä tarkasteltiin vuorovaikutustaitojen käyttöä lähitilanteessa.
Jokainen esihenkilö toi esiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia haastattelussa ja havainnoinnissa. Vuorovaikutustaitojen tärkeys ja käyttötarkoitus olivat tiedossa kaikilla haastateltavilla esihenkilöillä. Jokaisen esi-henkilön näkemys vuorovaikutustaidoista perustui heidän omiin kokemuksiinsa. Haastatteluiden jälkeen suoritettiin havainnointi heidän toiminnastaan ja kävi ilmi, että esihenkilöt tunsivat henkilöstönsä hyvin ja tiesivät, miten he toimivat. Lisäksi käytettiin jatkuvasti äänensävyä vuorovaikutustyökaluna ja se näkyi henkilöstössä suoraan, miten he vastaanottivat viestin. Kehittämisehdotuksina nousi esihenkilöiden psykologian parempi tuntemus vuorovaikutuksissa, kasvojen ilmeiden ja eleiden ilmaisu ja huumorin käyttäminen.
The thesis reviewed the definitions of leadership, leader, interaction skills and their relationship to each other. Since the research was conducted among immediate managers in the service industry, the upper-level managers were excluded for their lack of interaction with the personnel. The research analyzed the supervisor’ opinions and actions. The research focused on the face-to-face interaction of a supervisor and an employee. Six different managers from different backgrounds were chosen for thematic interview and were asked the same questions for each interviewee. After that, an observation was concluded to examine the use of interaction skills in practice.
The study showed similarities and differences in the supervisors found in the interview and observation. Every supervisor was aware of the importance of interaction skills and their purpose. Each supervisor's opinion about interaction skills was based on their experiences. After the interviews, observation of their actions revealed that supervisors relied heavily on the element of familiarity, meaning that the supervisors were already familiar with their employees and knew how they operated. In addition, the tone of voice was used extensively, and it was evident how the staff received the message. Suggestions for improvement included better understanding of psychology in interactions and use of facial expressions and gestures as well as humor.