Tehohoitopotilaan systemaattinen jälkiseuranta: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Kriittisesti sairaan potilaan selviytymisennuste kriittisestä sairaudesta ja raskaista tehohoidoista on kohentunut vuosikymmenien saatossa nopeasti. Tähän on vaikuttanut osaltaan teknologian ja koulutuksen kehitys, sekä tiedon lisääntyminen. Tehohoidon jälkeisiin toipumista hidastaviin vaikeisiin ja monipuolisiin oireisiin on havahduttu tällä vuosikymmenellä ympäri maailman ja tehohoidosta selviytyneiden potilaiden elämänlaadun mittaamista on pyritty pitkään tuomaan seurannan piiriin.

Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarjota suomenkielistä tietoa siitä, miten tehohoidon systemaattista jälkiseurantaa toteutetaan maailmalla, sekä onko jälkiseurannalla todettu olevan hyötyä potilaan kuntoutumiselle. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen on otettu mukaan 8 kansainvälistä tutkimusta. Aineisto on analysoitu luokittelemalla.

Tehohoidon jälkeinen systemaattinen jälkiseuranta on ollut joissain maissa olennainen osa tehohoitopotilaan kokonaishoitoa jo vuosikymmeniä. Jälkiseurantapoliklinikkatoimintaa toteuttavat tehohoidon sairaanhoitajat ja moniammatilliset tiimit. Potilaan fyysistä, psyykkistä ja kognitiivista terveyttä ja toimintakykyä kartoitetaan monilla eri menetelmillä hyödyntäen validoituja kyselylomakkeita.

Tehohoidon jälkiseurantaa toteutetaan resurssien ja tiedon puitteissa vaihtelevasti, mutta saman kaltaisin tavoittein. Tavoitteita ovat potilaan toipumisen optimointi, sairaalapäivien ja uudelleen sairaalahoitoon joutumisen ennaltaehkäisy, tiedon tarjoaminen ja toiminnan kehittäminen.

The care of critically ill patients in the intensive care units has developed radically within the last few decades. The results are partly due to technological advancements, increasing knowledge and better educational systems. Even though the mortality rates have reduced, we don’t have much data about the long-time quality of life for those who have survived.

Post-intensive care clinics have been around since the late 1900s. Few countries (Sweden, Norway, Denmark, UK) have had them at least in some ICUs as a systematic part of critically ill patients care. The understanding of issues concerning the rehabilitation of critically ill patients has more widely surfaced lately after the discovery of post intensive care syndrome was made.

In Finland there is no regulated intensive care survivor after-care system. This thesis was made to collect and analyze the data of ICUs that deliver systematic after care for critically ill patients that have survived the ICU. The aim of this thesis was to provide information on how such clinics operate and if there is some data on how the patients may have benefitted of the after care.