Lapsen diabetes vanhempien silmin
Peltoniemi, Mia (2023)
Peltoniemi, Mia
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521604
Tiivistelmä
Pitkäaikaissairaudessa sekä lapsi että vanhemmat tarvitsevat riittävästi voimavaroja, turvallisen arjen jatkumiseen. Diabetes on yksi tällainen koko perheeseen vaikuttava sairaus, sillä muuntautuvia tekijöitä hoidon onnistumiselle on useita. Tässä opinnäytetyössä haluttiin antaa ääni tyypin 1 diabeetikoiden vanhemmille, koska heidän osallisuutensa on hoidon onnistumiselle varsinkin pienemmän lapsen kohdalla ratkaisevaa. Tämän vuoksi vanhempien mietteitä hoidon haasteista sekä toiveita voimavarojensa vahvistamiseksi on erittäin tärkeää kuunnella, sillä se edesauttaa entistä vahvemman tukiosaamisen kehittämistä omalle lapselleen.´
Toteutuksena käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Kysymyksiä opinnäytetyössä käytettyyn e- lomakkeeseen kertyi kaikkineen 18 kappaletta, ja niistä suurin osa oli avoimia kysymyksiä. Tavoitteena oli saada vastauksia mahdollisimman eri-ikäisten diabeetikoiden vanhemmilta, joka myös tutkimuksessa toteutui. Sen myötä tavoitteeksi asetettiin vertailla, muuntautuvatko vanhempien ajatukset diabeetikon kasvun ja kehityksen mukana, ja jos muuntautuvat, niin miltä osin muutoksia tapahtuu.
Lyhyesti koostaen voidaan todeta, kuinka samankaltaisten haasteiden valossa vanhemmat diabetesarkeaan taittavat. Pientenkin diabeetikoiden vanhemmat pohtivat jo pikkudiabeetikkonsa itsenäistymistä ja isompien diabeetikoiden vanhemmat yhtälailla tarkistusmittaavat lapsensa yöllisiä verensokeriarvoja. Vanhempien jaksamista edesauttaa oman lapsen motivoituminen diabeteksen hoitamiseen. Oman lapsen voidessa hyvin, myös vanhempi jaksaa paremmin. Surullista on, että suurin osa vanhemmista (kyselyyn osallistui 54 vanhempaa) arvioi kuitenkin jaksamiskysymyksensä huonoiksi. Myös se, että osa vanhemmista ei osannut nimetä lapselleen tai itselleen yhtäkään voimavaroja lisäävää tekijää, on aina pohtimisen ja pysähtymisen paikka.
Toteutuksena käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Kysymyksiä opinnäytetyössä käytettyyn e- lomakkeeseen kertyi kaikkineen 18 kappaletta, ja niistä suurin osa oli avoimia kysymyksiä. Tavoitteena oli saada vastauksia mahdollisimman eri-ikäisten diabeetikoiden vanhemmilta, joka myös tutkimuksessa toteutui. Sen myötä tavoitteeksi asetettiin vertailla, muuntautuvatko vanhempien ajatukset diabeetikon kasvun ja kehityksen mukana, ja jos muuntautuvat, niin miltä osin muutoksia tapahtuu.
Lyhyesti koostaen voidaan todeta, kuinka samankaltaisten haasteiden valossa vanhemmat diabetesarkeaan taittavat. Pientenkin diabeetikoiden vanhemmat pohtivat jo pikkudiabeetikkonsa itsenäistymistä ja isompien diabeetikoiden vanhemmat yhtälailla tarkistusmittaavat lapsensa yöllisiä verensokeriarvoja. Vanhempien jaksamista edesauttaa oman lapsen motivoituminen diabeteksen hoitamiseen. Oman lapsen voidessa hyvin, myös vanhempi jaksaa paremmin. Surullista on, että suurin osa vanhemmista (kyselyyn osallistui 54 vanhempaa) arvioi kuitenkin jaksamiskysymyksensä huonoiksi. Myös se, että osa vanhemmista ei osannut nimetä lapselleen tai itselleen yhtäkään voimavaroja lisäävää tekijää, on aina pohtimisen ja pysähtymisen paikka.