Kehomieliyhteys pianonsoiton oppimis- ja opetusprosessissa: itsereflektiota Beethovenin Myrskysonaatin äärellä

Abstract

Tutkin opinnäytetyössäni pianonsoiton oppimisprosessia kokonaisvaltaisesta ihmiskuvasta käsin. Tuon esille ihmisen psykofyysisenä kokonaisuutena, jossa keho ja mieli eivät ole toisistaan erillisiä, vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa.

Otan työssäni esille kehosta huolehtimisen merkityksen muusikon ammatissa. Muusikon työ, soittaminen tai laulaminen, on fyysisessä ja henkisessä vaativuudessaan verrattavissa huippu-urheiluun. Merkittävänä erona on kuitenkin se, että fyysinen kuormitus kohdistuu muusikolla vain pieneen osaan kehoa. Tämän takia ihminen voi olla fyysisesti huonokuntoinen ja kärsiä työperäisistä rasitusvammoista. Työssäni kerron muusikon kehonhuollosta ja pianistin soittoergonomias-ta.

Keskeisenä osana opinnäytetyössäni on itsereflektio omasta oppimisprosessistani Beethovenin Myrskysonaatin parissa. Kuvaan opinnäytetyössäni aistihaastattelua, jonka avulla löysin paljon valaisevia asioita, jotka veivät soittoani eteenpäin.

Koska kehomme vaikuttaa mieleemme ja mieli kehoomme, tätä voi hyödyntää myös pianonsoiton opiskelussa ja opettamisessa. Opettelemalla kehomielijärjestelmän säätelyä esimerkiksi hengitysharjoitusten ja mielikuvaharjoittelun avulla, voidaan merkittävästi tehostaa oppimista sekä oppia tulemaan toimeen myös esiintymisjännityksen kanssa.

Tarkastelen opinnäytetyössäni myös niitä pedagogisia mahdollisuuksia, joita kehollinen lähestyminen oppimiseen avaa. Käyn läpi lapsen psykomotorisen kehityksen soittamisen kannalta keskeiset vaiheet sekä esittelen joitakin kehollisia harjoitusmenetelmiä, joiden avulla soittamista voi opettaa.

Toivon, että opinnäytetyöni valottaa muusikon työn psykofyysisyyttä ja rohkaisee muusikoita ja musiikinopettajia huolehtimaan kehon hyvinvoinnista sekä hyödyntämään ihmisen hienoa keho-mieliyhteyttä omassa soitossaan sekä oppilaiden parissa.