Pienpetovahingot ja niiden ennaltaehkäisy: kyselytutkimus pientarhaeläinharrastajille.

Abstract

Opinnäytetyössä käsiteltiin Suomen yleisimpiä pientarhaeläimiä, joita ovat tarhalinnuista kana, ankka, riikinkukko ja fasaani sekä pieneläimistä kani. Kaneja pidetään usein maaseudulla sekä kaupungeissa, kun taas tarhalintuja yleisemmin maaseudulla, vaikkakin nykypäivänä myös pienharrastekanalat ovat yleistyneet myös taajamissa. Niin maaseudulla kuin kaupungeissakin pientarhaeläimillä on kuitenkin yhteinen turvallisuusriski, pienpedot. Yleisimpiin harraste-eläintiloilla vierailleisiin pienpetoihin kuuluvat kettu, minkki, näätä, kärppä sekä petolinnuista kanahaukka. Jokainen opinnäyte työssä esitelty pienpeto on sopeutunut elämään myös ihmisasutuksen lähistöllä. Näin ollen sekä maaseudulla että kaupungissa piilee sama uhka.

Opinnäytetyössä tutkittiin kyselyllä pienpetojen esiintyvyysalueita, pienpetovahinkoja sekä tapoja, joilla ihmiset ovat suojanneet pientarhaeläimiään. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, kuinka suuren ongelman pienpedot muodostavat pientarhaeläinharrastajille ja minkälaisia ratkaisuja harrastajat olivat tehneet pientarhaeläinten suojelemiseksi. Tutkimus toteutettiin kesällä 2021 sähköisenä Webropol-kyselynä. Linkkiä kyselyyn jaettiin Facebookissa. Kyselyyn vastasi 77 pieneläinharrastajaa.

Opinnäytetyössä tehty kysely osoitti kanahaukan olevan suurin uhka kaikista pienpedoista, sillä sen esiintyvyysalue oli koko Suomen alue. Lisäksi pientarhaeläinten suojelu siltä oli osoittautunut erittäin vaikeaksi. Kanahaukalta pientarhaeläinten suojelu osoittautui haasteelliseksi, sillä se on älykäs lintu, joka löytää pienimmänkin reiän tarhankatosta, josta pääsee sisään. Oli myös huomattu, ettei kanahaukka juurikaan välitä ihmisen läsnäolosta saalistaessaan. Tutkimustuloksista voitiin myös päätellä ketun olevan melkein kanahaukan veroinen uhka: sitä esiintyi myös koko Suomen alueella ja se oli oppinut sopeutumaan elämiseen ihmisen lähellä. Kettu nähtiin erittäin älykkäänä ja taitavana eläimenä, joka osaa löytää pienimmänkin tien eläintiloihin. Näätäeläimistä näätä ja kärppä aiheuttivat vähiten pienpetovahinkoja, mikä selittyi sillä, että kärppä on pienen kokonsa takia uhka vain pienemmille tarhalinnuille sekä pienemmille kaneilla, kun taas näätä on näistä pienpedoista vähiten tottunut ihmisen lähellä elämiseen.

Tutkimuksen avulla voitiin todeta, että toimivia keinoja ennaltaehkäistä pienpetovahinkoja on kiinnittää huomiota tarhaeläinten sisä- ja ulkotilojen rakentamiseen. Eläintilat kannattaa tehdä sellaisiksi, että pienpedot eivät pääse syömään itseään seinämateriaalin läpi tai kaivautumaan ali. Myös katto olisi hyvä olla, jotta tiloihin ei pääse lentämään tai kiipeämään. Ulkotarhan tekoon kannattaa käyttää kestävää minkkiverkkoa, vaikka se on yleensä kalliimpaa kuin tavallinen kanaverkko. Hyvänä pientarhaeläinten suojelukeinona pidetään myös laumanvartijakoiria sekä pienpetojen kannanhoidollista metsästystä. Pientarhaeläinharrastajat voivat hyödyntää opinnäytetyön tutkimustuloksia pienpetovahinkojen ennaltaehkäisemiseksi.