Elämä palaa: suru Ari Asterin kauhuelokuvissa Hereditary ja Midsommar

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee surua Ari Asterin kauhuelokuvissa Hereditary ja Midsommar. Tutkimuskysymys tarkastelee sitä, miten ja millaisena suru näiden kahden kauhuelokuvan kontekstissa ilmenee. Työssä kysytään, miten kauhuelokuva käsittelee surua ja suruprosessia sekä pohditaan, millaisia keinoja kauhu genrenä tarjoaa surun kuvaukseen.

Työ tarkastelee aineistoelokuvia reflektoiden tekijän omaa katsomiskokemusta ja pohtien surun ja kauhun suhdetta kirjallisuuden, sekä tekijän omien kokemusten perusteella. Työssä määritellään, mitä suru tämän opinnäytetyön kontekstissa tarkoittaa ja avataan menetyksen kokemusta surututkimusta apuna käyttäen. Aineistoelokuvat esitellään referoimalla elokuvien juonet.

Opinnäyte avaa tekijän omaa, henkilökohtaista suhdetta näihin kahteen elokuvaan. Viimeinen osio tarkastelee hieman psykologisen kauhuelokuvan historiaa sekä länsimaista surukulttuuria. Se sisältää pohdintaa aineistoelokuvista sekä tekijän omista menetyksen kokemuksista käyttäen apunaan elokuva- ja surututkimuksen tarjoamia työkaluja.

Tutkimuksessa käy ilmi, että Ari Asterin psykologiset kauhuelokuvat Hereditary ja Midsommar pystyvät läpivalaisemaan traumaattista menetystä ja surua tunnistettavasti käyttämällä juuri kauhuelokuvalle tyypillisiä kerronnan keinoja. Menetyksen ja surun kuvauksen tunnistettavuus voi olla katarttinen kokemus, joka parhaimmillaan auttaa katsojaa kohtaamaan omia suruun liittyviä tunteita. Tunteiden salliminen hälventää suruun liittyvää sosiaalista stigmaa, ja auttaa mieltämään surun elämään erottamattomasti kuuluvana, arvokkaana kokemuksena.

This thesis deals with grief in Ari Aster's horror films Hereditary and Midsommar. The research question examines how and as what kind of grief is expressed in the context of these two horror films. It asks how horror films deal with grief and the grieving process and considers what kind of tools horror as a genre offers to portray grief.

Thesis approaches the role of grief in the examined films by reflecting author’s own viewing experience and considering the relationship between grief and horror in previous research, as well as author’s personal experiences. The thesis defines what grief means in the context of this thesis and expands on the experience of loss by using the study of grief as a tool. Thesis introduces the source material by referencing the plots of the two films.

In this thesis, the author elaborates on their own personal relationship to the films. In the final section, thesis briefly examines the history of psychological horror cinema and grief in Western culture. The author reflects on the films and their own experiences of loss using the tools offered by film and grief studies.

The research shows that Ari Aster's psychological horror films Hereditary and Midsommar are able to explore traumatic loss and grief in an emotional way, using narrative devices that are typical of horror films. The recognisability of the portrayal of loss and grief can be a cathartic experience that, at its best, helps the viewer to confront their own feelings of grief. Allowing feelings to come through dispels the social stigma associated with grief, and helps to think of grief as an inextricable, valued experience of life.