Apua tunnesäätelyyn hoitotyön keinoin: epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan aikuisen hoito

Abstract

Tämä kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan aikuisen potilaan hoidossa yleisimmin käytettäviä hoitomenetelmiä terveydenhuollon ammattilaisten sekä muiden aiheesta kiinnostuneiden käytettäväksi. Tutkimuskysymyksinä hyödynsimme seuraavia kysymyksiä: mistä epävakaassa persoonallisuushäiriössä on kyse ja mitkä ovat keskeisimmät hoitomenetelmät epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa? Aineistoa etsiessämme käytimme Medic-, Pubmed- ja Cinahl-tietokantoja, joiden hakutuloksia analysoimme sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Teimme katsauksen aikaisempaan, viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistuun tutkittuun tietoon epävakaasta persoonallisuushäiriöistä kärsivän aikuisen hoitoon liittyen. Perehdyimme tutkittuun tietoon kattavasti, sekä käytimme systemaattista työskentelytapaa aineiston valinnassa ja analysoinnissa.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että epävakaa persoonallisuushäiriö on haastava terveysongelma. Siihen liittyy usein oheisdiagnooseja kuten depressio, ahdistuneisuushäiriö, syömishäiriöt ja päihderiippuvuus. Epävakaan persoonallisuushäiriön oireet heikentävät merkittävästi potilaan toimintakykyä. Oirekuvaan kuuluvat alttius vuorovaikutuksen ongelmiin, epävakaa tunne-elämä ja käyttäytymisen säätelyn häiriöt. Itseä vahingoittava käyttäytyminen on häiriössä tavallista. Epävakaa persoonallisuushäiriö jaetaan rajatila-tyyppiin ja impulsiiviseen tyyppiin. Epävakaan persoonallisuushäiriön syntyyn vaikuttavat elimelliset, neurokognitiiviset ja perinnölliset tekijät. Häiriön riskitekijät ovat yhteydessä myös muihin sairauksiin ja psykiatrisiin häiriöihin.

Hoitomuotoina käytetään erilaisia psykoterapian muotoja, kuten dialektista käyttäytymisterapiaa sekä mentalisaatioon perustuvaa terapiaa. Lääkehoidosta on tehty vain vähän tutkimuksia, eikä sitä suositella ensisijaisena hoitomuotona. Käypä hoito -suosituksissa mainitaan lääkehoidon olevan oireenmukaista, kuten mielialaa tasoittavaa tai tuskaisuutta lievittävää. Riskeinä epävakaan persoonallisuushäiriöisen lääkehoidossa ovat mm. kohonnut lääkkeillä tehtävän itsemurhan riski ja kohonnut alttius päihderiippuvuuteen. Lääkityksen on oltava erikoislääkärin suunnittelema, koska useiden oireiden yhtäaikainen lievittäminen altistaa ylilääkitsemiselle.

Epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa tehokkaaksi hoitomuodoksi on osoittautunut psykoterapia. Erityisesti dialektinen käyttäytymisterapia on tutkimuksissa todettu toimivaksi vaihtoehdoksi. Dialektisen käyttäytymisterapian avulla potilaat voivat harjoitella uusia keinoja hallita tunteitaan ja omaa käyttäytymistään. Lisäksi sen on osoitettu pidentävän potilaan päihteettömiä jaksoja. Tutkimuksista nousi esille myös dialektisen käyttäytymisterapian ja mentalisaatioterapian antaminen potilaalle rinnakkain. Tutkimuksen mukaan näillä terapiamuodoilla yhdessä on mahdollista parantaa potilaan sosiokognitiivisia taitoja ja vähentää hänen kokemaansa pelokkuutta kiintymyssuhteissa. Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito on usein pitkäaikaista ja sitoutumista vaativaa. Potilaan motivaation ylläpitäminen on tärkeää, jotta hoito etenee suunnitellusti. Avoin kommunikointi ja hyvä vuorovaikutus potilaan ja terapeutin välillä ovat todettu hyödyllisiksi ja edesauttavat potilasta sitoutumaan paremmin hoitoon.

The aim of this literature review was to compile treatment methods that are most commonly used in the treatment of adult patients with unstable personality disorder for the use of health care professionals and others interested in the subject. We utilized the following questions as research questions: what is unstable personality disorder about and what are the most important treatment methods in the treatment of unstable personality disorder? When searching for material, we used the Medic, Pubmed and Cinahl databases, of which search results we then analyzed with the help of inclusion and exclusion criteria. We reviewed previous research data published in the last ten years regarding the treatment of adults with unstable personality disorders. We familiarized ourselves with the researched information comprehensively and used a systematic way of working in the selection and analysis of the material.

The results showed that the borderline personality disorder is a serious health problem. It is affiliated by accompanying diagnoses, such as depression, anxiety disorder, eating disorder and substance abuse problem. The symptoms of unstable personality disorder significantly impair the patient's ability to function. The set of symptoms include a receptivity to problems in interaction relationships, instability of emotional life and a disturbance in the regulation of behavior, which significantly weaken the patient's ability to function. Non suicidal behavior is also common in the disorder. Unstable personality disorder is divided into borderline type and impulsive type. Organic, neurocognitive and hereditary factors influence the emergence of unstable personality disorder. The risk factors of the disorder are also connected to other diseases and psychiatric disorders.

Different forms of psychotherapy have been used as forms of treatment, such as dialectical behavior therapy and therapy based on mentalization. Only a few studies have been done concerning medicine treatment, and it is not recommended as a primary treatment. The Finnish Current Care Guidelines states, that the medicine treatment should be symptomatic, such as mood stabilizers or pain relievers. Risks in medicine treatment of borderline personality disorder include, for example, an increased risk of suicide with medication and an increased susceptibility to drug addiction. The medication must be planned by a specialist, because alleviating several symptoms exposes the patient to overmedication.

Psychotherapy has proven to be an effective form of treatment in the treatment of unstable personality disorder. Dialectical behavior therapy in particularly has been found to be a working alternative in studies. With the help of dialectical behavior therapy, patients can practice new ways to control their emotions and their own behavior. It has also been shown to extend the patient's drug-free periods. The studies also explored the simultaneous administration of dialectical behavior therapy and mentalization therapy to the patient. According to the research, with these forms of therapy together, it is possible to improve the patient's socio-cognitive skills and reduce the fear the patient might experience in attachment relationships. The treatment of borderline personality disorder is often long-term and requires commitment. Maintaining the patient's motivation is important so that the treatment proceeds as planned. Open communication and a good interaction between the patient and the therapist has been found to be beneficial and help the patient commit to the treatment better.