Kunnossapitokoulutus automaation näkökulmasta

Abstract

Kunnossapidon koulutusta on järjestetty vuosikymmenten ajan, monin eri tavoin. Teollisuuden kunnossapitoa ulkoistettaessa ja alan ammattilaisten eläköityessä on kokeneita kunnossapitäjiä kaikonnut osin hallitsemattamasti, eikä uusien osaajien ja ohjaajien koulutusta ole huomioitu ajoissa. Kunnossapidon piirissä on edelleen kuitenkin henkilöitä, jotka voisivat toimia tulevien ammattilaisten kouluttajina ja ohjaajina. Näiden ohjaajien koulutuksen järjestelyissä on kuitenkin jo kiire, koska näiden ammattilaisten poistuminen työelämästä huomataan viimeistään tulevissa prosessihäiriöissä.

Tekniikan kehittyessä myös automaation osuus on tunnetusti lisääntynyt, mikä on omalla tavallaan parantanut tuotanto-omaisuuden käytettävyyttä. Tekniikan parantuessa myös luotettavuus on parantunut, mikä on lisännyt tietenkin myös toiminnan turvallisuutta. Tekniikalla on kuitenkin rajoitteensa, joten myös automaation päivityksiä ja uudistuksia pitää tehdä ajoissa, normaalista kunnossapidosta puhumattakaan.

Toisen asteen oppilaitoksissa on keskitytty perinteiseen ammattialakohtaiseen asennuskoulutukseen ja ammattikorkeakouluissa oppilaitoskohtaisesti valittuihin tekniikan opetuspaketteihin, mutta kunnossapitokoulutus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Teollisuuden omat kunnossapitokoulutukset hiipuivat 1980-luvulla, samaan aikaan kun ammatilliset oppilaitokset muuttuivat kaksivuotisesta kolmivuotiseen opetussuunnitelmaan. Näitä teollisuuden omia kunnossapitokoulutuksia ollaan aloittamassa uudelleen, mutta missä laajuudessa, jää nähtäväksi.

Ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmat ovat päivityksessä 2014, ja nämä uudet suunnitelmat otetaan käyttöön jo syksyllä 2015. Uudistetuilla suunnitelmilla on mahdollista uusia myös kunnossapidon koulutusta.