Esihenkilön tuki työväkivaltatilanteiden jälkeen : lastensuojelun työntekijöiden kokemuksia työväkivaltatilanteiden jälkeisestä tuesta

Abstract

Aiempien tutkimusten mukaan lastensuojelun laitoshoidon työntekijöistä yli puolet ovat kokeneet asiatonta puhetta tai kohtelua työssään päivittäin tai viikoittain. Suurin osa heistä on kokenut myös fyysistä väkivaltaa muutaman kerran vuodessa. Väkivallan uhka on yleistä. Työntekijöistä lähes joka toinen kokee, ettei tilanteita käydä säännöllisesti läpi henkilöstön kanssa. Jopa 74 prosenttia työntekijöistä on väkivallan uhan vuoksi harkinnut työpaikan vaihtoa, kun samaan aikaan työntekijöiden saatavuudessa ja alan pitovoimassa on suuria haasteita. Turvallisuus on edellytys laadukkaalle lastensuojelutyölle.

Tämän laadullisen ja empiirisen opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja työntekijän näkökulmasta häneen itseensä kohdistuneiden uhkausten ja väkivallan jälkeen toteutuneita esihenkilön toimintatapoja. Kohderyhmänä oli kymmenen (10) Helsingin kaupungin erityistason lastenkodin työntekijää. Heiltä kysyttiin, millaista tukea työntekijä oli saanut lähiesihenkilöltään uhkaavan tai väkivaltaisen tilanteen jälkeen, miten työntekijä oli kokenut saamansa tuen vaikuttavan työhyvinvointiin, ja millaista tukea työntekijä itse toivoisi uhka- ja väkivaltatilanteisiin liittyen. Opinnäytetyön käytännön tavoitteena oli hyödyntää sisällönanalyysin menetelmällä saatuja tuloksia väkivaltatilanteiden purkuun tarkoitetun mallin kehittämisessä.

Tulokset osoittavat lastensuojelun työntekijöiden arkirealismin; kaikki haastatellut työntekijät olivat nykyisessä työpaikassaan kokeneet joko fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät vastaukset rajattiin anonymiteetin säilyttämiseksi tämän opinnäytetyön ulkopuolelle. Tyytyväisyys esihenkilön toimintaan jakautui seuraavasti: hieman yli puolet oli tyytyväisiä työntekijään kohdistettujen uhka- ja väkivaltatilanteiden jälkipurkuun liittyvään esihenkilön toimintaan sekä saadun tuen hyvinvointivaikutuksiin. Vähän alle puolet näki kuitenkin asiat toisin. Merkityksellistä oli esihenkilön antama ohjaus, yksilölliseen huomioimiseen perustuva ja nopeasti tarjottu keskustelutuki, jälkituen järjestäminen tarvittaessa, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sekä psykologinen turvallisuus. Työhyvinvointiin kielteisesti vaikuttaviksi tekijöiksi nimettiin väkivaltatilanteen jälkeinen ohitetuksi tulemisen kokemus ja väkivaltatilanteen vähättely. Toiveet esihenkilötaidoista, esihenkilön empaattisuudesta ja huolenpidosta korostuivat väkivaltatilanteiden jälkeisissä toiminnassa, työntekijän työhyvinvoinnin varmistamisen näkökulmasta.

According to previous studies, more than half of child welfare institutional care workers have experienced inappropriate speech or treatment almost daily or weekly. Most of them have also experienced physical violence a few times a year. The threat of violence is common. Almost every second employee feels that situations are not reviewed regularly by the supervisor. Up to 74 percent of employees have considered changing jobs due to threat of violence, while at the same time the sector has difficulties in attracting and keeping employees. Without safety, high-quality child protection work cannot be achieved.

The aim of this qualitative and empirical thesis was to map, with a semi-structured thematic interview and from the employee's point of view, the supervisor’s behavior patterns after threats and violence against the employees. The target group was ten employees of a special level children's home in the city of Helsinki. They were asked about the support received from their immediate supervisor after a threatening or violent situation, how the employee felt the support they received affected their well-being at work, and what kind of support the employee themself would like to have in threatening and violent situations. The practical goal of the thesis was to process the results obtained with the method of content analysis in the development of a model for debriefing violent situations.

The results show the everyday reality of child welfare workers; all interviewed employees had experienced either physical or mental violence or the threat of it in their current workplace. Answers related to sexual violence were excluded to preserve anonymity. Satisfaction with the supervisor's actions was divided: a little over half of the respondents were satisfied with the supervisor's actions in violent or threatening situations, as well as the well-being effects of the support received. However, a little less than half of the employees saw things differently. Guidance given by the supervisor, quick discussion support based on individual attention, organizing follow-up support if necessary, psychological safety and being heard and seen were considered important. Being ignored after a violent situation or downplaying it were expressed as having a negative impact on well-being at work. Wishes for interpersonal skills, empathy and care were emphasized in situations after violent situations and from the perspective of ensuring employee's well-being at work.