Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan aikuisen potilaan hoito
Paavilainen, Essi; Outinen, Ada (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023082224869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023082224869
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, mitä erilaisia hoitomenetelmiä käytetään ja miten ne ovat vaikuttaneet epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavilla aikuisilla potilailla. Tavoitteena on syventää terveydenhuollon ammattilaisten tietoutta, ja tuoda esille uusia näkökulmia kyseistä häiriötä sairastavien potilaiden hoitomenetelmistä. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat, mitä hoitomenetelmiä käytetään epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan aikuisen potilaan hoidossa ja miten eri hoitomenetelmät ovat vaikuttaneet epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavilla aikuisilla potilailla.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja tiedonhaussa käytettiin kansainvälisiä Chinal-, Proquest Central-, Pubmed- sekä ScienceDirect -tietokantoja. Opinnäytetyöhön hyväksyttiin seitsemän (7) alkuperäistä tutkimusartikkelia, jotka kaikki olivat kansainvälisiä. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä, ja luokittelun avulla muodostui 33 alaluokkaa, kahdeksan (8) yläluokkaa ja lopulta kolme (3) pääluokkaa. Opinnäytetyössä otettiin huomioon Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohje hyvästä tieteellisestä käytännöstä, missä korostui rehellisyyden ja huolellisuuden noudattaminen koko tutkimusprosessin ajan. Sen lisäksi vältettiin subjektiivisuutta, ja tutkimuksen luotettavuutta tarkasteltiin monipuolisesti.
Tulokset osoittivat, että epävakaan persoonallisuushäiriön ensisijainen hoitomenetelmä on avohoidossa toteutettava näyttöön perustuva psykoterapia. Tehokkaita psykoterapiamuotoja ovat muun muassa dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), mentalisaatioterapia (MT), dynaamis-dekonstruktiivinen psykoterapia (DDP) sekä uutena hoitomenetelmänä metakognitiivisesti suuntautuva psykoterapia (MERIT). Tuloksista ilmeni, että on olemassa myös psykoterapian ohella käytettäviä lisähyötyjä tuottavia hoitomenetelmiä, kuten metakognitiivinen harjoittelu (MCT) ja progressiivinen lihasrelaksaatio. Hoitomenetelmien avulla muun muassa oireiden vakavuus vähenee ja toimintakyky paranee, minkä myötä myös potilaiden elämänlaatu paranee. Sairaalahoidon vaikutuksista on saatu lupaavia tuloksia, mutta tietoa ei ole vielä riittävästi. Asumishoitoa ja avohoitoa yhdistävä dialektinen käyttäytymisterapia (step-down DKT) todettiin kuitenkin olevan pelkkää avohoidossa suoritettavaa DKT:aa tehokkaampi. Tulosten mukaan hoitoon sitoutuminen ja hoidon tehokkuus ovat suoraan yhteydessä hoitomenetelmien vaikutuksiin.
Tulevaisuudessa hoitomenetelmiä tulisi kokeilla ja käyttää laajemmin hoidon saatavuuden parantamiseksi. Sen lisäksi tulisi tutkia vielä lisää sairaalahoidon vaikutuksia potilaisiin. Tutkimuksissa tulisi keskittyä siihen, miten hoitoon sitoutumista voitaisiin parantaa, jotta hoitovaikutukset olisivat parempia. Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten tietoutta, epävakaasta persoonallisuudesta ja siihen käytettävistä hoitomenetelmistä, tulisi lisätä, jotta potilaat osattaisiin ohjata oikeanlaisen avun piiriin.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja tiedonhaussa käytettiin kansainvälisiä Chinal-, Proquest Central-, Pubmed- sekä ScienceDirect -tietokantoja. Opinnäytetyöhön hyväksyttiin seitsemän (7) alkuperäistä tutkimusartikkelia, jotka kaikki olivat kansainvälisiä. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä, ja luokittelun avulla muodostui 33 alaluokkaa, kahdeksan (8) yläluokkaa ja lopulta kolme (3) pääluokkaa. Opinnäytetyössä otettiin huomioon Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohje hyvästä tieteellisestä käytännöstä, missä korostui rehellisyyden ja huolellisuuden noudattaminen koko tutkimusprosessin ajan. Sen lisäksi vältettiin subjektiivisuutta, ja tutkimuksen luotettavuutta tarkasteltiin monipuolisesti.
Tulokset osoittivat, että epävakaan persoonallisuushäiriön ensisijainen hoitomenetelmä on avohoidossa toteutettava näyttöön perustuva psykoterapia. Tehokkaita psykoterapiamuotoja ovat muun muassa dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), mentalisaatioterapia (MT), dynaamis-dekonstruktiivinen psykoterapia (DDP) sekä uutena hoitomenetelmänä metakognitiivisesti suuntautuva psykoterapia (MERIT). Tuloksista ilmeni, että on olemassa myös psykoterapian ohella käytettäviä lisähyötyjä tuottavia hoitomenetelmiä, kuten metakognitiivinen harjoittelu (MCT) ja progressiivinen lihasrelaksaatio. Hoitomenetelmien avulla muun muassa oireiden vakavuus vähenee ja toimintakyky paranee, minkä myötä myös potilaiden elämänlaatu paranee. Sairaalahoidon vaikutuksista on saatu lupaavia tuloksia, mutta tietoa ei ole vielä riittävästi. Asumishoitoa ja avohoitoa yhdistävä dialektinen käyttäytymisterapia (step-down DKT) todettiin kuitenkin olevan pelkkää avohoidossa suoritettavaa DKT:aa tehokkaampi. Tulosten mukaan hoitoon sitoutuminen ja hoidon tehokkuus ovat suoraan yhteydessä hoitomenetelmien vaikutuksiin.
Tulevaisuudessa hoitomenetelmiä tulisi kokeilla ja käyttää laajemmin hoidon saatavuuden parantamiseksi. Sen lisäksi tulisi tutkia vielä lisää sairaalahoidon vaikutuksia potilaisiin. Tutkimuksissa tulisi keskittyä siihen, miten hoitoon sitoutumista voitaisiin parantaa, jotta hoitovaikutukset olisivat parempia. Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten tietoutta, epävakaasta persoonallisuudesta ja siihen käytettävistä hoitomenetelmistä, tulisi lisätä, jotta potilaat osattaisiin ohjata oikeanlaisen avun piiriin.