Kohti merkityksellistä elämää: naisten kokemuksia toipumisorientaation mukaisesta tuen tarpeesta Liisankodin asumisyhteisössä
Aho, Mari; Rantasalo, Katja (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023083125139
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023083125139
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tarkastelee asumisyhteisöjen ja diakoniatyön yhteistyön mahdollisuuksia, keskittyen erityisesti Liisankodin asumisyhteisöön. Kristillisellä pohjalla toimiva Liisankoti tarjoaa asumispalveluita haavoittuville yksilöille ja myös diakoniatyöllä on vahvat perinteet asunnottomuustyössä.
Opinnäytetyö perustuu haastatteluihin ja pohdintoihin. Haastattelujen perusteella voi päätellä, että yhteistyöllä on merkittäviä etuja asumisyhteisön asukkaille. Diakonisen työn tarjoamat palvelut, kuten palveluohjaus, voivat auttaa asukkaita monien haasteiden kanssa selviytymisestä. Lisäksi yhteisöllinen taidetoiminta havaittiin hyödylliseksi sosiaalisen eristäytymisen vähentämisessä.
Opinnäytetyö nostaa esiin myös huolen diakoniatyön tulevaisuudesta, koska kirkon jäsenmäärä laskee, mikä vaikuttaa tulevaisuudessa kirkon talouteen ja sitä kautta toimintaan. Diakoniatyön koulutuksen näkökulmat voisivat laajentaa myös muiden sosiaalialaa opiskelleiden osaamista ja siksi asumisyhteisön yhteistyötä muiden toimijoiden, kuten seurakuntien kanssa, tulisi vahvistaa.
Lopuksi opinnäytetyö korostaa, että asunnottomuuden poistamiseksi tarvitaan paitsi yhteistyötä eri toimijoiden välillä, myös yksilöllisiä ratkaisuja. Kun yhteistyö toimii saumattomasti ja yksilölliset tarpeet otetaan huomioon, voimme edistää asunnottomuutta kokeneiden elämänlaatua ja tarjota heille mahdollisuuden omannäköiseen ja merkitykselliseen tulevaisuuteen.
Opinnäytetyö perustuu haastatteluihin ja pohdintoihin. Haastattelujen perusteella voi päätellä, että yhteistyöllä on merkittäviä etuja asumisyhteisön asukkaille. Diakonisen työn tarjoamat palvelut, kuten palveluohjaus, voivat auttaa asukkaita monien haasteiden kanssa selviytymisestä. Lisäksi yhteisöllinen taidetoiminta havaittiin hyödylliseksi sosiaalisen eristäytymisen vähentämisessä.
Opinnäytetyö nostaa esiin myös huolen diakoniatyön tulevaisuudesta, koska kirkon jäsenmäärä laskee, mikä vaikuttaa tulevaisuudessa kirkon talouteen ja sitä kautta toimintaan. Diakoniatyön koulutuksen näkökulmat voisivat laajentaa myös muiden sosiaalialaa opiskelleiden osaamista ja siksi asumisyhteisön yhteistyötä muiden toimijoiden, kuten seurakuntien kanssa, tulisi vahvistaa.
Lopuksi opinnäytetyö korostaa, että asunnottomuuden poistamiseksi tarvitaan paitsi yhteistyötä eri toimijoiden välillä, myös yksilöllisiä ratkaisuja. Kun yhteistyö toimii saumattomasti ja yksilölliset tarpeet otetaan huomioon, voimme edistää asunnottomuutta kokeneiden elämänlaatua ja tarjota heille mahdollisuuden omannäköiseen ja merkitykselliseen tulevaisuuteen.