Fysioterapeutit leikkauspotilaan kivun arvioijina ja mittaajina Hyksin Operatiivisessa tulosyksikössä

Abstract

Kirurgisen leikkauksen jälkeinen kivun arviointi ja hoito on tärkeä osa potilaan toipumista. Onnistunut kivun arviointi ja hoito nopeuttaa potilaan liikkeelle pääsemistä ja vähentää sairaalapäivien määrää. Kivun hoidon epäonnistuminen puolestaan vähentää potilaan liikkumishaluja, vaikuttaa negatiivisesti elintoimintoihin ja lisää kroonisen kivun riskiä.

Fysioterapeutit osallistuvat sairaaloissa kivun arviointiin osana moniammatillista tiimiä, johon kuuluu fysioterapeutin lisäksi mm. omahoitaja, sairaanhoitaja, kipuhoitaja ja lääkäreitä. Fysioterapeuttien tehtävänä on huolehtia potilaiden liikkumisesta ja edistää tätä kautta mm. hengitys- ja verenkiertoelimistön, ruuansulatuselimistön sekä tuki- ja liikuntaelimistön kuntoutumista leikkauksesta.

Tässä kvantitatiivisiin menetelmiin perustuvassa opinnäytetyössä selvitettiin, miten Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (Hyks) Operatiivisen tulosyksikön fysioterapeutit arvioivat ja mittaavat potilaan kipua eri päivittäisissä tilanteissa ja miten helpoksi he kokevat kivun arvioinnin. Lisäksi selvitettiin, mitä kipumittareita fysioterapeutit käyttävät, miten he kirjaavat kiputiedot ja millaista lisäkoulutusta he kaipaavat.

Kysely lähetettiin 65 fysioterapeutille ja siihen vastasi 43 fysioterapeuttia. Fysioterapeutit kokevat kyselyn tulosten perusteella, että kivun arvioiminen on enimmäkseen helppoa ja että he onnistuvat siinä pääosin hyvin. Fysioterapeutit kertoivat arvioivansa potilaan kipua aina fysioterapeuttisen harjoittelun yhteydessä ja usein myös potilaan kävellessä ja sängyssä liikkuessa. He suosivat osastotyössä kivun arviointikeinona potilaan spontaanin kertomisen kuuntelua sekä kipukäyttäytymisen ja elintoimintojen havainnointia. Mittareista käytetään eniten Numeric Rating Scalea (NRS). Kivusta kirjaaminen kuuluu suurimmaksi osaksi fysioterapeuttien rutiineihin. Fysioterapeutit toivovat lisäkoulutusta mittareiden käytöstä ja kokevat, että hyötyisivät kivun arvioijina nykyistä tiiviimmästä yhteistyöstä eri ammattiryhmien välillä.

Assessing and treating post-surgical pain is an important factor in surgical patient's recovery process. Successful assessment and treatment of pain contributes to speedy patient mobilization and reduces the total number of hospital stays. In turn, unsuccessful treatment of pain diminishes the patient's willingness to participate in physical activity, has a negative impact on vital functions and increases the risk of chronic pain.

Physiotherapists form part of a multi-professional hospital care unit including a patient assigned nurse, a registered nurse, a pain management nurse and doctors. Patient mobilization is the key function performed by physiotherapists while advancing post-surgical rehabilitation of respiratory and circulatory systems, digestive system and musculoskeletal system.

The present thesis follows a quantitative method. It analyzes the assessment and measurement, and the effortlessness of such assessment and measurement of patients' post-surgical pain performed by physiotherapists working at the Department of Surgery, Helsinki University Central Hospital. The focus is also on what type of assessment tools are being used, how the pain data has been documented and what type of supplementary training is in demand.

A questionnaire was sent to a total of sixty-five physiotherapists, and a total of forty-three replies were received. Based on the results of this survey, the physiotherapists mostly find the assessment of pain easy, and they mostly consider managing it to be successful. The physiotherapists reported that they always assessed patient's pain during physiotherapeutic exercise and often also while patient was walking or moving about in bed. As assessment methods the physiotherapists preferred listening to patient's spontaneous statement regarding pain as well as observing pain behavior and vital signs. The preferred assessment scale was the Numeric Rating Scale. Based on the results of the survey, the pain documentation was mostly regarded as part of their daily routines. The physiotherapists requested for supplementary training on the use of the different assessment tools and scales. In addition, they considered a closer co-operation between different health professionals beneficial.