Sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiden kokemuksia epävarmuustilanteissa johtamisesta

Abstract

Nykyajan jatkuvassa muutoksessa ihmisen uudistumiskyky on usein koetuksella. Sosiaali- ja terveysalan johtajilta vaadittava osaamisen kokonaisuus laajenee ja heiltä vaaditaan muun muassa vahvaa tiedollista osaamista ja nopeaa reagointia toimintaympäristön muutoksiin. Työnkuva on laajentunut ja osaamisen tulee olla entistä monipuolisempaa. Koronapandemia on muuttanut työelämää ja sosiaali- ja terveysalalla kuormitus on lisääntynyt.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä ja aineisto kerättiin fokusryhmähaastattelulla. Tutkimuksen toisessa eli kehittämisvaiheessa järjestimme uuden tapaamisen ensimmäisessä haastattelussa olleille esihenkilöille. Aineiston analyysin jälkeen toteutettiin fokusryhmäkeskustelu, josta koottiin kehittämisideat. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiden kokemuksia johtamisesta epävarmuustilanteissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiden kokemuksista johtamisesta epävarmuustilanteissa ja kehittää toimintamalleja epävarmuustilanteissa johtamisen tueksi.

Tutkimustuloksissa korostuivat kiireen, resurssien ja työn organisoinnin merkitys epävarmuuden lisääjinä. Muutostilanteissa viestinnän merkitys korostui. Esihenkilöt toivat esille haastattelussa myös työn yksinäisyyttä sekä pelon ja ahdistuneisuuden tunteita. Tunteita vahvisti epävarmuus tulevaisuudesta ja johdolta saadun tuen ja rakentavan sekä positiivisen palautteen saamisen vähyys. Johtopäätöksinä voimme todeta, että epävarmuustilanteissa johtajan tärkeimmäksi taidoksi nousee kyky kohdata ihmiset dialogisesti ja arvostavasti. Kokemus epävarmuudesta vähenee, kun esihenkilö kokee arvostusta, kuulluksi tulemista ja saavansa tukea johdolta. Epävarmuus on nykyisin työelämässä läsnä jatkuvasti. Psykologisesti turvallinen työyhteisön ilmapiiri mahdollistaa, että organisaatio voi kehittyä epävarmuudessa toimimisessa.

Kehittämisvaiheessa haastateltavat nostivat esille konkreettia toimintamalleja, sekä heidän kokemuksiaan hyvistä ja huonoista toimintamalleista. Esihenkilöt panostaisivat työn realistiseen suunnitelmallisuuteen, jossa olisi mahdollista perehtyä asioihin. Johdon tulisi panostaa esihenkilöiden työn tukemiseen ja yhteisten pelisääntöjen luomiseen. Esihenkilöt toivoivat mahdollisuutta osaamisen sekä vahvuuksien tunnistamiseen ja sitä kautta resurssien oikein kohdentamiseen. Tämä edellyttää, että esihenkilöt voivat kohdata ja tutustua tiimin jäseniin. Esihenkilöt nostivat esille viestinnän merkityksen tärkeäksi epävarmuustilanteissa toimimisen kannalta. Viestinnän tulisi olla avointa, selkeää ja tasapuolista. Luottamuksen vahvistaminen kaikkien organisaation tasojen välillä näyttäytyi keinona, jolla epävarmuutta voidaan sietää paremmin.

Asiasanat: epävarmuus, johtaminen, esihenkilö, psykologinen turvallisuus