Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä menetelmiä terveydenhuollossa käytetään lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi, mitkä tekijät heikentävät tunnistamista ja mitkä tekijät edistävät tunnistamista. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on lisätä sairaanhoitajien osaamista lähisuhdeväkivallan uhrin tunnistamisesta ja lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta.

Tämä opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto katsaukseen on haettu tutkimuskysymysten pohjalta CINAHL Complete (EBSCO) sekä ProQuest Central tietokannoista. Valitut tutkimukset (n=10) analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Asetimme yhteensä kolme tutkimuskysymystä, joihin haimme analyysissa vastauksia. Yhteensä alaluokkia muodostui kolmekymmentäkahdeksan (n=38), yläluokkia kymmenen (n=10) ja pääluokkia yhteensä viisi (n=5). Analyysin avulla kerätystä aineistosta muodostettiin synteesi.

Opinnäytetyön keskeisimpinä tuloksina ilmenee, että nopea pääsy seulontatyökaluihin ja niiden helppo saatavuus edistävät lähisuhdeväkivallan seulontaa. Käytetyimpiä interventioita tuloksien mukaan ovat lähisuhdeväkivallan puheeksi otto, kuunteleminen, potilaan ohjaus eteenpäin sekä tiedon tarjoaminen. Lähisuhdeväkivallan tunnistamista heikentää riittämätön koulutus ja perehdytys. Seulontaprosessi heikkenee toimintamallien ja kirjallisten ohjeiden puuttuessa. Seulontaa ja tunnistamista heikentää myös ajan puute, riittämätön osaaminen ja tietämättömyys seulontatyökaluista. Lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa koulutus on tärkeässä asemassa. Koulutus parantaa tietämystä lähisuhdeväkivallasta, lisää lähisuhdeväkivallan seulontaa ja vahvistaa tunnistamista. Henkilöstön asenteilla on vaikutusta lähisuhdeväkivallan seulontaan ja uhrin tunnistamiseen. Moniammatillinen yhteistyö ja yhteneväiset toimintamallit edistävät lähisuhdeväkivallan seulontaa ja tunnistamista.

Terveydenhuollossa lähisuhdeväkivallan tunnistamista sekä seulontaa tulee vahvistaa, sillä lähisuhdeväkivallan aiheuttaessa uhrille pitkäkestoisia terveysvaikutuksia, aiheuttaa tämä muun muassa tavanomaista enemmän terveyspalveluiden käyttöä ja terveystaloudellisten kustannusten kasvamista. Tunnistaminen edellyttää puheeksi ottoa, sillä väkivallasta koituneet seuraukset ovat merkittäviä niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Puuttumiskynnystä tuleekin madaltaa uhrien ja heidän perheidensä auttamiseksi. Terveydenhuollon eri portaissa tapahtuva systemaattinen, tehokas ja toistuva seulonta on perusteltua sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta.