Koliikkioireisten vauvojen hoito kosketushoidolla : kosketushoitajien haastattelu

Abstract

Koliikki on runsasta selittämätöntä vauvan itkua, joka koskettaa useita perheitä. Koliikin määritelmänä pidetään itkua, joka kestää vähintään kolme tuntia päivässä, vähintään kolmena päivänä viikossa ja vähintään kolmen viikon ajan. Koliikin syy on toistaiseksi tuntematon, eikä sihen ole löytynyt parantavaa keinoa. Vauvan koliikki koskettaa -hankkeessa hoidettiin hankkeeseen mukaan päässeitä koliikkioireisia vauvoja kosketushoitojen avulla. Kosketushoitajina toimivat osteopaatit, vyöhyketerapeutit ja silittelyhoitajat.

Opinnäytetyömme oli osana Vauvan koliikki koskettaa -hanketta. Aiheena oli kuvata hankkeessa mukana olleiden kosketushoitajien näkökulmaa vauvojen koliikkioireiden hoidosta osteopaattisesti, vyöhyketerapeuttisesti ja silittelyllä. Tavoitteena oli tuoda esiin kosketushoitajien näkökulmaa sitä, mitä koliikkioireisten vauvojen hoidoissa tapahtuu, kosketushoitajien ajatuksia sitä mitä vauvan vanhemmat kaipaisivat koliikin hoitoon ja kosketushoitajien kehitysehdotuksia julkisin terveydenhuolto- ja neuvolapalveluihin.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmillä. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluina ja haastateltaviksi saimme kolme kosketushoitajaa, joista yksi oli osteopaatti, yksi vyöhyketerapeutti ja yksi silittelyhoitaja. Kaikki kolme haastattelua olivat yksilöhaastatteluita, jotka toteutettiin Zoom-videopuhelun avulla ja tallennettiin jatkokäsittelyä varten. Videoidut haastattelut litteroitiin sanatarkasti ja sen jälkeen analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Aineisto pelkistettiin, jonka jälkeen pelkistyksistä muodostettiin ensin alaluokkia, jotka ryhmiteltiin yläluokiksi ja yläluokat vielä pääluokiksi. Haastatteluaineistosta saatiin vastaukset tutkimuskysymyksiin, jotka olivat: Mitä hoidossa tapahtuu? Miten vauvat reagoivat hoitoon? Mitä perheet kaipaavat koliikin hoidossa neuvolaan tai sieltä saatavaan tukeen?

Hoidon aikana kosketushoitajat havainnoivat vauvojen reaktioita ja jännitystiloja kehossa, sekä huomioivat vanhempia kertomalla koko ajan, mitä vauvasta löytyy ja mitä he tekevät. Vauvat reagoivat hoitoihin yksilöllisesti, he rentoutuivat joko heti tai hoidon aikana. Hoitojen jälkeen vauvojen itkuisuus ja tyytymättömyys oli vähentynyt, vauvojen keho oli rentoutuneempi ja kokonaistilanteen koettiin helpottuneen. Kosketushoitajat kokivat neuvoloihin tarvittavan laajempaa koliikkitietoisuutta, konkreettisia apuja vanhemmille, kuten ohjausta ja mahdollisuutta päästä kosketushoitoihin neuvoloiden kautta. Vanhempien jaksaminen nousi esiin usein ja kosketushoitajat kokivat vanhempien tarvitsevan kuulluksi tulemista ja apua jaksamiseensa.