Autourheiluonnettomuuksien tyyppivammat Suomessa
Kanerva, Antti (2014)
Kanerva, Antti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100714507
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100714507
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, minkä tyyppisiä onnettomuuksia autourheilussa tapahtuu. Toisena tarkoituksena on selvittää autourheilun tyyppivammat. Lisäksi työssä kartoitetaan minkälaisia tyyppivammoja erilaisissa onnettomuustyypeissä tapahtuu. Tavoitteena on näiden pohjalta tuottaa tutkittua tietoa, jonka pohjalta voidaan kehittää autourheilun turvallisuutta niin kilpailuiden ensihoitohenkilöstön koulutusta kohdentamalla kuin myös parantamalla autojen rakenteellista turvallisuutta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa käytettiin AKK Motorsportsilta saatuja onnettomuusraportteja. Aineisto käsitti 63 onnettomuusraporttia, joissa oli yhteensä 65 loukkaantunutta ja 80 erilaista vammaa. Vammoista yleisin oli niskavamma, joita oli 25% loukkaantumisista (n=20). Toiseksi yleisin oli jonkinasteinen pään vamma (n=14) joka muodosti 17,5% loukkaantumisista. Lähes yhtä paljon (n=13) oli selkävammoja, jotka muodostivat 16% osuuden. Thorax-alueen vammoja oli 11% (n=9). Näihin ei ole laskettu mukaan kylkivammoja (n=4) 5% kokonaisosuudella. Thorax-alueen vammojen kanssa lähes yhtä yleinen vamma oli käsivamma (n=8).Onnettomuustyypeistä erottui kolme selvästi yleisempää onnettomuutta. Yleisin vammoja aiheuttanut onnettomuus oli kaato (n=22) joita oli 34%. Ulosajot ja kolarit aiheuttivat molemmat 28% loukkaantumisista (n=18).
Johtopäätöksenä tutkimuksesta oli, että rankavammojen ja pään vammojen muodostaessa 58,5% osuuden loukkaantumisista, on niiden ehkäisyyn panostettava jatkossakin, ja niitä on onnettomuustilanteessa herkästi epäiltävä. Onnettomuustyypeistä kaato, kolari ja ulosajo muodostivat 90% loukkaantumisiin johtaneista onnettomuuksista, ja näille onnettomuustyypeille yhdistävänä tekijänä voidaan pitää autourheilulle luonteenomaista suurta törmäysenergiaa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa käytettiin AKK Motorsportsilta saatuja onnettomuusraportteja. Aineisto käsitti 63 onnettomuusraporttia, joissa oli yhteensä 65 loukkaantunutta ja 80 erilaista vammaa. Vammoista yleisin oli niskavamma, joita oli 25% loukkaantumisista (n=20). Toiseksi yleisin oli jonkinasteinen pään vamma (n=14) joka muodosti 17,5% loukkaantumisista. Lähes yhtä paljon (n=13) oli selkävammoja, jotka muodostivat 16% osuuden. Thorax-alueen vammoja oli 11% (n=9). Näihin ei ole laskettu mukaan kylkivammoja (n=4) 5% kokonaisosuudella. Thorax-alueen vammojen kanssa lähes yhtä yleinen vamma oli käsivamma (n=8).Onnettomuustyypeistä erottui kolme selvästi yleisempää onnettomuutta. Yleisin vammoja aiheuttanut onnettomuus oli kaato (n=22) joita oli 34%. Ulosajot ja kolarit aiheuttivat molemmat 28% loukkaantumisista (n=18).
Johtopäätöksenä tutkimuksesta oli, että rankavammojen ja pään vammojen muodostaessa 58,5% osuuden loukkaantumisista, on niiden ehkäisyyn panostettava jatkossakin, ja niitä on onnettomuustilanteessa herkästi epäiltävä. Onnettomuustyypeistä kaato, kolari ja ulosajo muodostivat 90% loukkaantumisiin johtaneista onnettomuuksista, ja näille onnettomuustyypeille yhdistävänä tekijänä voidaan pitää autourheilulle luonteenomaista suurta törmäysenergiaa.