Afasiakuntoutujien näkemyksiä laulamisesta ja sen merkityksistä

Abstract

Afasia koskettaa vuosittain tuhansia ihmisiä Suomessa. Afasia vaikuttaa elämänlaatuun, arkeen, osallistumismahdollisuuksiin ja työkykyyn. Heikentynyt kommunikointikyky voi johtaa toimintakyvyn laskuun, masennukseen ja sosiaaliseen eristäytymiseen. Lisäksi kognitiiviset taidot, voivat heikentyä afasian seurauksena. Musiikkia ja laulamista on hyödynnetty yhtenä afasian kuntoutusmuotona.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää afasiakuntoutujien omia näkemyksiä laulamisesta ja sen merkitystä heille. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä afasiapotilaiden kuntoutusta niin afasian hoidon alkuvaiheessa sairaalaympäristössä kuin myöhemmässä kuntoutumisen vaiheessa.

Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin haastattelemalla afasiasta kuntoutuvia henkilöitä. Haastateltavina oli viisi henkilöä, jotka olivat käyttäneet laulamista osana afasiakuntoutusta. Yksilöhaastattelut toteutettiin touko-kesäkuussa 2023 teemahaastatteluina ja ne nauhoitettiin aineiston analysoinnin tueksi. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin kautta.

Opinnäytetyön tulosten perusteella afasiasta kuntoutuvien henkilöiden kokemukset laulamisesta jakautuvat kolmeen pääluokkaan: henkilökohtaisiin tuntemuksiin laulamisesta, kuoroon liittyviin tuntemuksiin ja kotiympäristöön liittyviin tekijöihin. Henkilökohtaiset tuntemukset laulamisesta vaihtelivat monista myönteisistä laulamiseen liittyvistä tuntemuksista, laulutaitoon liittyviin kokemuksiin sekä tunteiden ilmaisuun. Osallistujat pitivät laulamista ja kuorossa käymistä positiivisena kokemuksena, kun taas melodinen intonaatioterapiaa (MIT) koettiin ristiriitaisesti. Kotona laulaminen oli vähentynyt monilla osallistujilla. Laulamiselle annetut merkitykset jakautuivat kolmeen pääluokkaan: kognitiivisiin ja psykologisiin vaikutuksiin, kommunikaatioon ja sosiaalisiin suhteisiin sekä jatkuvuuteen. Osallistujat kokivat monien kognitiivisten taitoihin parantuneen laulamisen myötä ja sillä oli myös positiivisia psykologisia vaikutuksia, vaikka jotkut osallistujat eivät kokeneet vaikutuksia niin selvinä. Kommunikaatio ja sosiaaliset suhteet kohenivat laulamisen myötä, helpottaen puheen tuottamista ja edistäen sosiaalista vuorovaikutusta afasiakuntoutujien kesken. Jatkuvuus kuorossa käymisessä rytmitti viikkoa ja kuorossa käyminen koettiin tärkeäksi osaksi arkea, vaikka kaikki eivät enää osallistuneet kuorotoimintaan.

Opinnäytetyön tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten havaintojen kanssa siitä, että laulamisella on myönteisiä vaikutuksia afasiasta kuntoutuvien henkilöiden hyvinvointiin. Musiikkiterapian ja laulamisen laajempaa integroimista afasiakuntoutuksen osaksi tulisi harkita, sillä ne voivat parantaa mielialaa, helpottaa kommunikaatiota ja vahvistaa sosiaalisia taitoja. Opinnäytetyön tulokset viittaavat siihen, että ohjattu laulullinen aktiviteetti voisi olla hyödyllinen osa afasiakuntoutusta.