Ensihoitajien työhyvinvoinnin kehittäminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät
Lahtela, Matias (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110128384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110128384
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on tarkoitus kuvata mitkä tekijät ovat yhteydessä ensihoitajien työhyvinvointiin ja miten ensihoitajien työhyvinvointia voidaan kehittää. Tuloksia voidaan hyödyntää eri organisaatioissa työhyvinvoinnin johtamisessa sekä esihenkilötyössä. Ensihoitajat voivat hyödyntää tietoa oman työhyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Tutkimus tehtiin integroivana kirjallisuuskatsauksena kahden tutkimuskysymyksen ohjaamana. Tutkimuskysymykset olivat. 1. Mitkä tekijät ovat yhteydessä ensihoitajien työhyvinvointiin? 2. Miten ensihoitajien työhyvinvointia voidaan kehittää?
Kirjallisuuskatsaus eteni vaiheittain. Ensin määriteltiin tutkimuskysymykset, jonka jälkeen tiedonhaku tehtiin ennakkoon määrättyjen hakukriteerien ja rajausten mukaisesti. Aineiston laatua arviointiin Hawkerin laadunarviointikriteeristöä käyttäen ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tiedonhaku on tehty keskeisistä tietokannoista kuten Medic, CINAHL ja PudMed. Katsaukseen valikoitui kymmenen tutkimusartikkelia, joista kolme oli suomenkielisiä ja seitsemän englanninkielisiä. Yksi tutkimus valikoitui manuaalisesti.
Tuloksista voidaan todeta työhyvinvoinnin olevan monien erilaisten tekijöiden kokonaisuus. Ensihoitajien työhyvinvointiin yhteydessä olevat keskeiset tekijät ovat hyvä esihenkilötyö sekä organisaation tuki. Arvostavalla johtamisella, työn hyvällä organisoinnilla ja mahdollistamalla ammatillinen kehittyminen sekä urapolut kehitetään ensihoitajien työhyvinvointia. Ensihoitotyö kuormittaa ensihoitajia psyykkisesti ja fyysisesti. Esihenkilöiden, organisaatioiden ja myös ensihoitajien tulee ymmärtää työn vaikutukset sekä työhyvinvoinnin merkityksen ensihoitajien terveyteen. Jälkipurkukeskustelut ovat keinoja hallita työn vaikutuksia, ja niillä voidaan kehittää ensihoitajien työhyvinvointia. Työntekijöiden omilla toimilla on yhteys työhyvinvoinnin kehittämisessä.
Jatkokehittämisehdotuksena esitetään poliisien käyttämiä Prep-menetelmiä tilannestressin hallintaan paineisissa tehtävissä sekä resilienssivalmennusta stressinhallintakeinona myös ensihoidossa. Tutkimuksissa korostui työhyvinvoinnin seurannan tärkeys. Ensihoitajien työhyvinvointia olisi hyvä säännöllisesti seurata ja arvioida eri mittarein. Aiemmin on ajateltu, että psykologiset vammat kuuluvat ensihoitajan työhön mutta Australian mallin mukainen ensihoitajien työhyvinvointiohjelma olisi tehokkaampi toimintamalli.
Tutkimus tehtiin integroivana kirjallisuuskatsauksena kahden tutkimuskysymyksen ohjaamana. Tutkimuskysymykset olivat. 1. Mitkä tekijät ovat yhteydessä ensihoitajien työhyvinvointiin? 2. Miten ensihoitajien työhyvinvointia voidaan kehittää?
Kirjallisuuskatsaus eteni vaiheittain. Ensin määriteltiin tutkimuskysymykset, jonka jälkeen tiedonhaku tehtiin ennakkoon määrättyjen hakukriteerien ja rajausten mukaisesti. Aineiston laatua arviointiin Hawkerin laadunarviointikriteeristöä käyttäen ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tiedonhaku on tehty keskeisistä tietokannoista kuten Medic, CINAHL ja PudMed. Katsaukseen valikoitui kymmenen tutkimusartikkelia, joista kolme oli suomenkielisiä ja seitsemän englanninkielisiä. Yksi tutkimus valikoitui manuaalisesti.
Tuloksista voidaan todeta työhyvinvoinnin olevan monien erilaisten tekijöiden kokonaisuus. Ensihoitajien työhyvinvointiin yhteydessä olevat keskeiset tekijät ovat hyvä esihenkilötyö sekä organisaation tuki. Arvostavalla johtamisella, työn hyvällä organisoinnilla ja mahdollistamalla ammatillinen kehittyminen sekä urapolut kehitetään ensihoitajien työhyvinvointia. Ensihoitotyö kuormittaa ensihoitajia psyykkisesti ja fyysisesti. Esihenkilöiden, organisaatioiden ja myös ensihoitajien tulee ymmärtää työn vaikutukset sekä työhyvinvoinnin merkityksen ensihoitajien terveyteen. Jälkipurkukeskustelut ovat keinoja hallita työn vaikutuksia, ja niillä voidaan kehittää ensihoitajien työhyvinvointia. Työntekijöiden omilla toimilla on yhteys työhyvinvoinnin kehittämisessä.
Jatkokehittämisehdotuksena esitetään poliisien käyttämiä Prep-menetelmiä tilannestressin hallintaan paineisissa tehtävissä sekä resilienssivalmennusta stressinhallintakeinona myös ensihoidossa. Tutkimuksissa korostui työhyvinvoinnin seurannan tärkeys. Ensihoitajien työhyvinvointia olisi hyvä säännöllisesti seurata ja arvioida eri mittarein. Aiemmin on ajateltu, että psykologiset vammat kuuluvat ensihoitajan työhön mutta Australian mallin mukainen ensihoitajien työhyvinvointiohjelma olisi tehokkaampi toimintamalli.