Lääkärin määräämän liikkumisreseptin käyttöä estävät ja edistävät tekijät terveydenhuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyönä toteutetun integroivan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata lääkärin määräämän liikkumisreseptin käyttöä estäviä ja edistäviä tekijöitä terveydenhuollossa. Opinnäytetyön tavoitteena on koota yhteen tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä yksityisen ja julkisen terveyshuollon liikkumisresepti- ja liikuntaneuvontakäytänteitä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää osana monialaisten palveluketjujen kehittämistä.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistot kerättiin tietokannoista PubMed, CINAHL, ProQuest ja MEDIC. Hakulausekkeen avulla tiedonhaku tuloksia saatiin n=1186, joista katsaukseen valikoitui 9 artikkelia. Tulokset analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla.

Tulokset jaettiin neljään pääluokkaan: yhteiskunta, johtaminen, lääkäri ja asiakas. Katsauksen tuloksien mukaan yhteiskunta tasolla liikkumisreseptin käyttöä merkittävimmin estävänä ja edistävänä tekijänä toistui liikuntaneuvonnan tunnettavuus. Johtamistasolla useimmin toistuivat tekijät työmenetelmien ja käytänteiden kehittäminen. Lääkäritasolla sen sijaan toistuivat useimmin liikkumisreseptien määräämiseen liittyvät osaamisen ja itseluottamuksen puute. Asiakas tasolla liikuntamotivaation puute oli analyysissa useimmin toistunut tekijä.

Katsauksen johtopäätösten mukaan terveydenhuollossa on toteutettavissa useita sellaisia kehittämistoimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa liikuntaneuvonnan toteutumiseen edistävästi. Tällaisia ovat erityisesti toimet, jotka tähtäävät liikuntaneuvonnan tunnettavuuden lisäämiseen, työmenetelmien ja käytänteiden kehittämiseen ja terveydenhuollon henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Tuloksien voidaan nähdä merkitsevän, että liikkumisreseptin ja liikuntaneuvonnan kehitys terveydenhuollossa on toistaiseksi varhaisessa vaiheessa. Tulevaisuudessa tarvitaan edelleen lisäpanostuksia, jotta liikunnan potentiaali sairauksien ennalta ehkäisyssä ja hoidossa saadaan täysimittaisesti hyödynnettyä osana terveydenhuoltoa.