Itseohjautuvuusteorian toteutuminen perustason lastenkodissa: ohjaajien omakohtaisia kokemuksia psykologisten perustarpeiden toteutumisesta
Saarimäki, Elias; Katajamäki, Petteri; Antolainen, Matias (2023)
Saarimäki, Elias
Katajamäki, Petteri
Antolainen, Matias
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110728786
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110728786
Tiivistelmä
Opinnäytetyössämme lähdimme selvittämään miten perustason lastenkodin ohjaajat kokevat itseohjautuvuusteoriassa määriteltyjen psykologisten perustarpeiden toteutumisen työssään. Lastensuojelu on kuluttavaa työtä, jossa työntekijöiden vaihtuvuus on suuri. Työtä tehdään rajallisilla resursseilla ja työntekijät joutuvat työssään kohtaamaan päivittäin haastavia ja raskaita tilanteita sekä toimimaan kovan paineen alla. Lastenkodissa tehtävä ohjaajan työ on kolmessa vuorossa tapahtuvaa, joka lisää entisestään haastetta työstä palautumisen ja työn ergonomisen organisoinnin näkökulmasta. Näiden asioiden valossa koimme tarvetta ja halua lähteä tutkimaan asiaa syvemmin. Halusimme tutkimuksellamme syventyä nimenomaan ohjaajien näkemyksiin ja kokemuksiin edellä mainituista asioista. Tavoitteemme oli opinnäytetyömme avulla saada uutta ymmärrystä ja tietoa tämän arvokkaan ja rankan työn erityispiirteistä. Työelämäkumppanimme oli kunnallinen perustason lastenkoti.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytimme itseohjautuvuusteoriaa, joka on yksi tutkituimmista hyvinvointi- ja motivaatioteorioista. Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Loimme 14 kysymystä kattavan haastattelun käyttäen itseohjautuvuusteoriaa sen perustana. Aineistomateriaali kerättiin yksilöhaastatteluiden avulla. Haastattelimme yhteensä kahdeksaa lastenkodin ohjaajaa. Litteroitu aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Teoriaohjaava sisällönanalyysi valikoitui analyysimenetelmäksi siitä syystä, että teoreettinen viitekehys ohjasi vahvasti tutkimus- ja haastattelukysymysten luomista.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että ohjaajat kokivat suurelta osin heidän psykologisten perustarpeensa täyttyvän opinnäytetyön kohteena olevassa perustason lastenkodissa. Haastateltavat kokivat psykologiset perustarpeet tärkeiksi oman työn tekemisen ja siinä jaksamisen näkökulmasta. Opinnäytetyömme tuloksia voi toivottavasti hyödyntää lastenkodin ohjaajien työhyvinvointiin- ja työssäjaksamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Opinnäytetyön tulokset olivat linjassa aiheesta jo tehdyn tutkimuksen kanssa, eli työmme ei tuottanut merkittävästi uutta tietoa aiheesta, mutta vahvisti käsitystämme teorian soveltuvuudesta sosiaalialan käytänteiden kehittämiseen. Opinnäytetyöprosessimme tarjosi uusia näkökulmia aihepiiriin sekä mahdollisuuden ammatilliseen kehittymiseen. Koemme vahvasti, että itseohjautuvuusteorian käytännön työelämään soveltamista kannattaa tutkia ja jalkauttaa sosiaalialan työkentälle nykyistä enemmän.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytimme itseohjautuvuusteoriaa, joka on yksi tutkituimmista hyvinvointi- ja motivaatioteorioista. Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Loimme 14 kysymystä kattavan haastattelun käyttäen itseohjautuvuusteoriaa sen perustana. Aineistomateriaali kerättiin yksilöhaastatteluiden avulla. Haastattelimme yhteensä kahdeksaa lastenkodin ohjaajaa. Litteroitu aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Teoriaohjaava sisällönanalyysi valikoitui analyysimenetelmäksi siitä syystä, että teoreettinen viitekehys ohjasi vahvasti tutkimus- ja haastattelukysymysten luomista.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että ohjaajat kokivat suurelta osin heidän psykologisten perustarpeensa täyttyvän opinnäytetyön kohteena olevassa perustason lastenkodissa. Haastateltavat kokivat psykologiset perustarpeet tärkeiksi oman työn tekemisen ja siinä jaksamisen näkökulmasta. Opinnäytetyömme tuloksia voi toivottavasti hyödyntää lastenkodin ohjaajien työhyvinvointiin- ja työssäjaksamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Opinnäytetyön tulokset olivat linjassa aiheesta jo tehdyn tutkimuksen kanssa, eli työmme ei tuottanut merkittävästi uutta tietoa aiheesta, mutta vahvisti käsitystämme teorian soveltuvuudesta sosiaalialan käytänteiden kehittämiseen. Opinnäytetyöprosessimme tarjosi uusia näkökulmia aihepiiriin sekä mahdollisuuden ammatilliseen kehittymiseen. Koemme vahvasti, että itseohjautuvuusteorian käytännön työelämään soveltamista kannattaa tutkia ja jalkauttaa sosiaalialan työkentälle nykyistä enemmän.