Aistimus – kysely aistierityispiirteiden tunnistamiseksi: nuorille ja aikuisille suunnatun digitaalisen välineen kehittäminen ja pilotointi

Abstract

Aistiesteettömyyttä on ajankohtaista edistää monella tasolla: fyysisessä, kulttuurisessa ja sosiaalisessa ympäristössä, tunnettuuden ja asenteiden tasolla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää ja pilotoida nuorille ja aikuisille suunnattu saavutettava digitaalinen aistikysely, jonka avulla voidaan tunnistaa aistierityispiirteitä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä digitaalisiin neuropsykiatrian kuntoutuspalveluihin erikoistuneen Lapin diginepsy -klinikan kanssa. Aistierityisyyden tukeminen voi lisätä itsetuntemusta, vähentää aistikuormitusta ja mahdollistaa vuorovaikutusta sekä toiminnallista osallistumista arjen toimintaympäristöissä.

Monimuotoisen opinnäytetyön teoriataustana hyödynnettiin eri malleja ja viitekehyksiä, kuten sensorisen integraation teoriaa ja neuromoninaisuuden paradigmaa. Kehittämisessä hyödynnettiin konstruktiivista mallia ja digitaalisen työvälineen pilotointi koordinoitiin yhteistyökumppanin kanssa. Sisältö rakennettiin inhimillisen toiminnan mallin käsitteiden avulla ja koottiin toimintaterapianimikkeistön toimintakokonaisuuksien mukaisesti.

Opinnäytetyössä laadittiin 48 väittämän Aistimus-kysely aistierityispiirteiden tunnistamiseen, sekä kaksi palautekyselyä sen käytettävyyden arviointiin. Aistimus-kyselyn väittämien luomisessa huomioitiin asiakkaiden ikäryhmä ja arjen toimintaympäristöt. Kyselyiden vastausasteikosta tehtiin laadullinen. Aistimus-kyselyn avulla asiakas voi saavuttaa aistien erityisyyden tunnistamista, kokemustensa reflektointia ja sanallistamista sekä tietoa aisteista yhdistyneenä arjen konkreettisiin tilanteisiin. Vastauksia voidaan käyttää apuna asiakkaan omien kokemusten jakamisessa ammattilaisten, läheisten ja muiden ihmisten kanssa oman elämän toimintaympäristöissä.

Opinnäytetyön tulokset pohjautuvat palautekyselyistä saatuihin vastauksiin. Pilotoinnin palautteissa ilmeni, että kysely koettiin tarpeelliseksi ja pilotoinnissa käytettiin aikaa aistien erityisyydestä keskustelemiseen Lapin diginepsy -klinikan ammattilaisten ja tukihenkilöiden kanssa. Osassa palautteista kuvattiin aistierityisyydestä johtuneiden haasteiden ilmenneen arjessa merkittävinä jo pitkään, mutta näitä asioita ei ollut aiemmin kysytty vastaajilta. Välinettä on edelleen mahdollista kehittää tuottamalla elementtejä, jotka helpottavat tulosten tulkintaa tai auttavat arjen suunnittelussa. Sosiaalinen ympäristö voi saada Aistimus-kyselyn avulla ymmärrystä aistierityisyydestä osana ihmisten luonnollista moninaisuutta, mikä voi lisätä sosiaalista esteettömyyttä ja tuen saavutettavuutta.