Lähiesihenkilöiden näkemyksiä moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta työterveyshuollossa

Abstract

Moniammatillinen toimintatapa työterveyshuollossa perustuu lainsäädäntöön. Pelkästään eri asiantuntijoiden kerääminen yhteen ei takaa moniammatillista yhteistyötä, vaan tiimin jäsenten on kyettävä keskinäiseen tiedonjakamiseen. Työterveyshuollossa moniammatillisen yhteistyön hyödyntäminen on kasvanut vuodesta 2015, mutta toteutuminen on alueellisesti vaihtelevaa ja eroja löytyy eri palveluntuottajien väliltä.

Tämän työelämälähtöisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa työterveyshuollon lähiesihenkilöiden näkemyksiä moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta Pihlajalinna työterveydessä sekä selvittää, mitkä tekijät edistävät moniammatillista yhteistyötä ja minkälaisia haasteita moniammatillisen yhteistyön toteutumisessa on havaittu. Tutkimuksen tavoitteena oli tarjota yritykselle tietoa siitä, miten moniammatillinen yhteistyö toteutuu työterveysasiakkuutta hoitavan tiimin jäsenten välillä Pihlajalinna työterveydessä. Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Viiden lähiesihenkilön yksilöhaastattelut toteutettiin huhti-toukokuussa 2023. Aineiston analysointi tehtiin sisällönanalyysillä.

Moniammatillisen yhteistyön toteutumiseen Pihlajalinna työterveydessä vaikuttavat lähiesihenkilöiden näkemysten mukaan tiimityön toimivuus, tiedon jakamisen käytännöt, perehdytys, asiakaslähtöisyys, ammatilliset roolit ja vastuut sekä moniammatillisen yhteistyön korostaminen. Moniammatillista yhteistyötä työterveysasiakkuutta hoitavan tiimin kesken edistävät ymmärrys yhteisestä tavoitteesta, avoin vuorovaikutus, työsuhteisuus, selkeät roolit ja vastuut sekä kollegoiden ja johdon tuki. Moniammatillisen yhteistyön estäviä tekijöitä lähiesihenkilöiden näkemysten mukaan ovat haasteet viestinnässä, toimintaa rajoittavat sopimukset, ammatinharjoittajana toimiminen sekä resurssihaasteet.

Tästä opinnäytetyöstä saadun tiedon avulla voidaan jatkossa kehittää moniammatillisen yhteistyön toteutumista Pihlajalinna työterveydessä.

The multidisciplinary approach to occupational health care is based on legislation. However, bringing different experts together does not guarantee multidisciplinary cooperation; team members must be able to share information with each other. The use of multidisciplinary cooperation in occupational health care has increased since 2015, but implementation varies from region to region and there are differences between occupational health care providers.

The purpose of this workplace-based master’s thesis was to survey the views of occupational health care supervisors on the implementation of multidisciplinary cooperation in Pihlajalinna occupational health and to find out what factors promoted multidisciplinary co-operation and what challenges had been identified in the implementation of multidisciplinary cooperation. The aim of the study was to provide the company with information on how multidisciplinary cooperation was implemented between the members of the occupational health team at Pihlajalinna occupational health. The study was carried out using a qualitative method and the data was collected through thematic interviews. Individual interviews with five supervisors were conducted between April and May 2023. The data was analysed using content analysis.

According to the views of the supervisors, the implementation of multidisciplinary cooperation in Pihlajalinna occupational health was influenced by the functionality of teamwork, information sharing practices, induction, customer orientation, professional roles and responsibilities, and the emphasis on multidisciplinary cooperation. Multi-professional cooperation among the occupational health team was fostered by an understanding of a common goal, open interaction, a working relationship, clear roles and responsibilities, and support from colleagues and management. According to the perceptions of supervisors, barriers to multi-disciplinary collaboration included challenges in communicating information, restrictive contracts, self-employment, and resource challenges.

The knowledge gained from this master’s thesis may be used in the future to develop the implementation of multidisciplinary cooperation in Pihlajalinna occupational health.