Sääntöviidakko selkeämmäksi : lasten toimintaa säätelevät rajat ja säännöt päiväkodissa

Abstract

Yksi suomalaisen varhaiskasvatuksen olennaisimmista tavoitteista on turvallisen varhaiskasvatusympäristön luominen varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille. Yksi henkilöstön käyttämä turvallisen ympäristön luomisen ja ylläpitämisen tapa on rajojen ja sääntöjen käyttäminen. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa henkilöstön kokemusten perusteella millaisia lasten toimintaa sääteleviä rajoja ja sääntöjä varhaiskasvatuksen arjesta löytyy. Sääntöjen kartoittamisen lisäksi opinnäytetyön aineistona toimivista teemahaastatteluista pyrittiin löytämään vastauksia kysymyksiin lasten osallisuuden tasosta voimaantumisen asteen, osallisuuden vaikutuspiirin ja osallisuuden keston osalta. Lisäksi kartoitettiin haastateltavien näkemyksiä säännöistä ja niiden käyttämisen johdonmukaisuuden merkityksestä.

Opinnäytetyön aineisto muodostui neljän varhaiskasvattajan teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla, jossa analyysiluokittelu perustui varhaiskasvatusympäristön fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden käsitejärjestelmään sekä Turjan osallisuuden tason malliin.

Varhaiskasvattajien kokemuksiin perustuvia, päiväkodissa havaittuja sääntöjä fyysisen turvallisuuden edistämiseksi luokiteltiin liikkumisen rajoittamisen, äänenkäytön rajoittamisen, hygieniasta huolehtimisen, rakennetun ympäristön käytön rajoittamisen, leikkivälineiden rajoittamisen ja toisten fyysisen koskemattomuuden kunnioittamisen alaluokkiin. Psyykkistä turvallisuutta ylläpitävät säännöt liittyivät turvallisen ilmapiirin, tuen tarpeen tunnistamisen, aikuisen avun sekä tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistamiseen. Sosiaalista turvallisuutta turvaavilla säännöillä pyrittiin pääsääntöisesti edistämään lasten vuorovaikutustaitojen ja osallisuuden kehittymistä. Lasten voimaantumisen aste sääntöjen laadintaprosessissa vaihteli laajasti ja osallisuuden vaikutuspiiri rajoittui lapsia koskeviin sekä lasten ja aikuisten yhteisiin asioihin. Tuloksissa oli viitteitä lasten pitkäkestoisen osallisuuden mahdollisuuksista sääntöjen laadintaprosessin suhteen.

Teemahaastatteluihin osallistuneet varhaiskasvattajat olivat yksimielisiä siitä, että päiväkodin säännöillä ja niiden johdonmukaisella käytöllä työntekijöiden keskuudessa on suuri merkitys. Tulosten perusteella voidaankin ehdottaa, että päiväkodin säännöistä keskusteleminen voisi toimia yhtenä tapana varhaiskasvatuksen inklusiivisen toimintakulttuurin kehittämisessä.

One of the most essential goals for Finnish ECEC is to provide children a safe ECEC learning environment. One way to create it is to use classroom rules and boundaries. With this thesis I am trying to find out what kind of boundaries and classroom rules exist in everyday life of a daycare. I am also searching for answers to questions about the level of children’s empowerment, chances to effect and longevity of participation in the classroom rule creation process. I am also interested in workers’ opinions on the classroom rules and their consistency.

Thesis data is formed from four ECEC worker theme interviews. Data is analyzed with theory-based content analysis. The analysis is based on theory about physical, psychological, and social dimensions of ECEC learning environment and Turja’s model about the level of participation.

According to the experiences of ECEC workers physical safety was provided by restricting the movement of the children, restricting volume levels, guiding to good hygiene, restricting the usage of physical environment, restricting the usage of toys, and guiding to respect others’ physical integrity. Classroom rules that provided psychological safety were connected to creating a safe atmosphere, noticing the need of support, help given by adults and strengthening emotional skills and self-confidence. Social safety was connected to rules that aimed for the development of children’s interaction skills and participation in group. The level of children’s empowerment in classroom rule creation process varied widely. The effect of participation reached the levels of children’s matters and children’s and adult’s shared matters. Results showed that there were continuous chances in children’s participation in the rule creation process.

All the interviewees agreed that ECEC classroom rules and their consistency really matter. As a conclusion I suggest that discussing about the classroom rules could be one valid way to develop the inclusive operating culture in Finnish daycare.